tiistai 9. heinäkuuta 2013

Letut mansikoilla -suven juhlaa

Meillä on nyt tämä mansikkahomma mennyt aika hurjaksi, sillä olemme survoneet ja kevyesti sokeroineet jo parikymmentä kiloa mansikoita, mutta voi olla, että vieläkään emme lopeta, sillä luettuani Sinikka Piipon kirjan Puhdasta ravintoa sain mansikoiden terveysvaikutuksista niin paljon uutta tietoa, että nyt käytämme kotimaista mansikkaa joka aamu jogurtissa, herkutteluhetkinä kerroksittain vaniljajäätelön kanssa, aina lettujen kera sekä sitten vielä rahkan&kuohukermajälkkärin kanssa.

Meidän lettutaikinaohjeemme on kirjasta Stadin klassikot - Maukkainta retroruokaa ja näin tarjotaan letut Sea Horsessa:

1 l maitoa
4 kananmunaa
5 rkl sokeria
1,5 tl vaniljasokeria
1,5 tl suolaa
6 dl vehnäjauhoja
voita paistamiseen

Lisäksi

vaniljajäätelöä
kermavaahtoa
mansikkahilloa

Riko kananmunien rakenne sekoittamalla. Lisää maito, sokeri ja suola. Lisää jauhot vähitellen koko ajan sekoittaen. Anna taikinan turvota tovi. Paista letut voissa pannussa kullanruskeiksi. Tarjoa vaniljajäätelön, kermavaahdon ja mansikkahillon kera.

Me siis tyydymme tarjoamaan 'vain' omalla mansikkasurvoksella, mutta ehkä käytämme sitä sitten vähän runsaammin...

Guten Appetit!

*****

Ruokareseptit Leena Lumissa

Ruokakirjat Leena Lumissa

sunnuntai 7. heinäkuuta 2013

Carol Shields: Rakkauden tasavalta

On kylmä kevätaamu ja pitkäperjantai: Fay McLeod, kolmekymmentäviisivuotias nainen, makaa sängyssä vierellään mies, jota hän ei rakasta.

Carol Shieldsin teos Rakkauden tasavalta (The Republic of Love, Otava 2002, Hanna Tarkka) sisältää kaikki hänelle kirjailijana tutut tyylikeinot: pirstaleisuuden, huumorin, tarkkailun, pikkutarkkuuden, mielen sisällä olemisen, ihmissuhteiden karikot ja etenkin tyhjyyden pakenemisen. Kuitenkaan en voi yhtyä Publisher Weeklyn arvioon juuri kirjasta: ”Shields tekee tavanomaiselta vaikuttavasta tarinasta hämmästyttävän ja uuden.” Minä en kokenut näin juuri tämän Shields-teoksen kohdalla, mutta annan jälleen suuren arvon kirjan ensimmäisen luvun Välirikko aloitukselle, jota siteerasin alussa. Shields on ylittämätön aloituskoukuttaja. Itse kuljin vuosikausia käsilaukussani lappu, jossa luki:

On sunnuntai-ilta. Ja mielessäni käy ajatus, että minun pitäisi olla onnellisempi kuin olen.

Kirjoittaessani arviota Shieldsin Pikkuseikkoja teoksesta käytin yllä olevaa sitaattia ja erehdyin kirjailijasta, sillä ilmoitin, että olen lukenut samat sanat jonkun muun kirjailijan kirjasta. Ei, se ei ollut oikein: Olin lukenut melkein samat sanat, saman tunnetilan juuri Shieldsin kirjasta Ellei, joka alkoi:

Alicia ei ollut niin onnellinen kuin hän olisi ansainnut.

Rakkauden tasavallan aloituksen tunnetila on sama. Kirja kertoo Faysta, jonka miessuhteet päättyvät kerta toisensa jälkeen jonkinlaiseen tyhjyyden tunteeseen. Fay on tutkija Winnibegin kansanperinteen laitoksella ja tutkimuskohteena ovat nyt merenneitomyytit. Toisaalla samassa kaupungissa hengittää Tom Avery, jolla on takanaan kolme avioliittoa. Hän tuumii usein peiliin katsoessaan, että hänessä täytyy olla jotain vikaa, koska hänen naissuhteensa päättyvät kerta toisensa jälkeen. Tom haluaisi vain kohdata ikirakkauden, jossa yhdessä lasten, kodin ja koirien kera purjehdittaisiin pitkän liiton merta sateenkaaren loppuun saakka.  Jotenkin hän on saapumassa rajalle, jossa ei enää kestä syvään pettymykseen päättyviä treffejä:

Lopulta Tom käsitti olevansa jatkuvasti hermojensa äärirajoilla. Hän oli kuin kookospalmu, joka odotti ravistamista. Kysy minulta, hän halusi sanoa tullessaan sinä yönä kotiin. Kysy minulta mitä minä ajattelen, mitä minä haluan, mistä minut on tehty, miksi minä olen nykyään niin voimaton ja veltto. Valloita minut, ime minut kuiviin.

Ja samanaikaisesti samassa kaupungissa Faylta päättyy kolme vuotta kestänyt suhde ja hän tapaa miehiä toisensa jälkeen eläen suuressa toivossa löytää Mr. Oikean. Valitettavasti hän ei useinkaan muista edes kenen kanssa on sängyssä:

Hänen elämässään on ollut hetkiä joita hän häpeää syvästi, ja tästä tulisi taas yksi, hän tiesi, kun otti miehen elimen suuhunsa ja pyöräytti kieltään. Tämä kaikki oli jotenkin liian huoletonta, ja haukkoessaan henkeä hikoavien ruumiinjäsenten ja ihokarvojen ja hupukkaan  lihan sekamelskassa Fay mietti päänsä puhki kokonaisen minuutin, mikä oli miehen nimi. Kuka tämä mies oli? Kuka? Pikkuruiset kädet, pukkivat polvet, vauhko liha. Fletcher Conrad. Vai Conrad Fletcher?

Kirjassa tämä kahden rakkautta etsivän kulku jatkuu irtosuhteilla ryyditettynä yli kahden sadan sivun verran eli oli vähän kuin olisi lukenut jotain romanttista, kevyttä suvikirjaa, mutta muistuttaen itselleen, että kirjoittaja on yksi maailman parhaita naisen elämän kuvaajista.

Fayn peili elämässä on hänen vanhempiensa avioliitto, jonka neljäkymmenvuotishääpäivä lähestyy. Fay ja hänen sisarensa Bibbi sekä veljensä Clyde ovat järjestämässä yllätysjuhlia, joihin mennessä sitten Fay ja Tomkin ovat jo tavanneet. Kaiken piti olla niin tähtiin kirjoitettua, mutta sitten tapahtuukin jotain aivan odottamatonta, josta kirjan alun heppoisuus saa kaivattua särmää.  Uusien tapahtumien myllerryksessä Fay menettää uskonsa rakkauteen:

Tällainen Tom-Sheila-Sammy-Fritzi-Peter-Fay –karuselli masentaa hänet täysin, kun hän vain ajatteleekin sitä, tällaiset auki puolaamattomat sidokset. Eikä hän voi olla ajattelematta sitä. Väkisinkin hän vertailee vanhempiensa puhdasta uskollista avioelämää ja omaa sekavaa historiaansa, jonka päällä on likainen kalvo ja jossa on jotakin säädytöntä, suoraan sanottuna sisäsiittoista.  Pahuuden piiri joka haiskahtaa lipevältä rienaavuudelta.


*****


Tämä on kuudes Carol Shields –teos, jonka tuon blogiini. Tämä ei ole ominta minua, mutta jollekin muulle tämä voi olla the kirja.  Jos minulta kysyttäisiin, mikä on lukemistani Shieldsin kirjoista vaikuttavin, se varmaankin olisi Kivipäiväkirjat, joka toi kirjailijan maailman maineeseen eikä syyttä. Olen iloinen, että aloitin Carolin tuotantoon tutustumisen juuri Kivipäiväkirjoilla. Jos tuuli kääntyy, voisin yhtenä päivänä todeta, että Ellei teki minuun aivan lähtemättömän vaikutuksen ja silloinhan Carol jo tiesi sairastavansa rintasyöpää. Toisaalta Ruohonvihreää on ollut minulle samaistuttavin kirja, joten sitäkään en voisi jättää laskuista pois. Larryn juhlat luin eräällä Sveitsin matkalla ja se oli iloisin ja sopi hyvin matkakirjaksi.

Rakastan Shieldsin tummaa kirpakkuutta kuin myös hänen tummaa melankoliaansa, jonka paras edustaja lienee loistava Kaiken keskellä Mary Swann:

Kun hän katsoo peiliin, hän näkee vain jotain sameaa…Nykyään häntä väsyttää melkein aina…

Silmät tuntuvat erityisen raskailta ja väsyneiltä, ja joskus Rose on ajatellut, että ne ovat kuin kaksi kovaa kiveä, jotka on istutettu tähystyspaikalleen puolikuolleisiin kasvoihin.

Shieldsin mustaa huumoria kuvaa hyvin vaikka ihan pieni ote kirjasta Ellei:

Toivoisin, että minulle tehtäisiin lobotomia, siisti toimenpide, sahattaisiin vain päälaki pois ja poistettaisiin tarkoin merkitty sisältö. Haluaisin päästä eroon esimerkiksi siitä viime kevään viikosta, jonka aikana…

Myönnän olevani koukussa Shields –sitaatteihin ja kerään niitä muistiin.  Tässä eräs hyvin cinemaattinen Ruohonvihreää kirjasta:

Katson pölyn tanssia auringossa, järjestelen narsisseja, nykäisen hieman kiristävää ruohonvihreää crimplenehamettani, vasemman rinnan kohdalla leikkausarpi kiristää, tunnustelen permanenttini kuohkeutta, suljen silmäni ja lähden aikamatkalle…


*****

Carol Shields Leena Lumissa

torstai 4. heinäkuuta 2013

Susan Sellers: Vanessa & Virginia

Käperrymme yhdessä vuoteelle. Hoitokodin seinät häviävät, kun palaamme aikaan jolloin olimme pikku tyttöjä yksin yöllä lastenhuoneessa. Sinä olet minun vuohipukkini, vompattini, hiirulaiseni. Silitän sinun pehmeää silkkistä turkkiasi ja tunnen sinun hamuavan poskeani. Ahneet huulesi ovat nälkäiset, ja hampaasi näykkivät leikkisästi kurkkuani. Kurkotan avaamaan pukuni ja vauvansuusi imee rintaani. Olen jällen kerran sinun delfiiniemosi, liukas ja tahmea suudelmistasi. Vien sinut syvälle valtamereen, missä kukaan ei voi vahingoittaa meitä.

Kirjallisuuden professori Susan Sellersin ensimmäinen romaani Vanessa & Virginia (Vanessa and Virginia, Into 2013, suomennos Soili Takkala) vie lukijansa hämmentäviin, syviin vesiin kohtaamaan maailmankuulun kirjailijan Virginia Woolfin sekä hänen sisarensa kuvataiteilija Vanessa Bellin. Sellersin tyylikeino on Vanessan fiktiivinen rakkauskirje kuuluisalle sisarelleen. Lukiessa Vanessan muistumat sisarusten lapsuudesta aikuisuuteen aina Virginian itsemurhaan asti kietoutuvat unenomaiseen, miltei tajunnanvirtaiseen tekstiin, joka jollakin mielettömällä tavalla on sitä uskollisempi Woolfin tyylille mitä kauemmas se sitä yrittää paeta. Kaikki vertautuu sisarusten väleihin, joissa kiintymys ja sisarkateus tanssivat niin kiihkeästi, että Vanessa epäonnisten irtiottojensa jälkeenkin haaveilee alati paosta, jossa ei ikinä onnistu lopullisesti. Virginia on vahva, mutta takertuva, hän tarvitsee Vanessaa milloin mielenterveytensä vakavasti horjuessa, milloin voitonhetkinään näyttääkseen vahvuutensa. Lopulta kummatkin ovat samassa lapsen huoneessa kasvaneita, muistojen ja rakkauden sitein toisiinsa sidotut. Toisen muistot vain ovat eri kuin toisen. Virginian kirjallista harrastusta tuettiin, Vanessan kiintymystä kuvataiteisiin väheksyttiin. Näin toisesta kasvoi kuuluisa kirjailija, jota maailma palvoo, mutta jonka itsetietoinen olemus kätki hauraan mielen. Toisesta kehittyi kuuluisa kuvataiteilija, joka eli boheemielämää kaikkine hurjine heittäytymisineen. Kuva ei kuitenkaan ollut näin yksipuolinen vaan se on kuin peili, jonka heijastus vaihtuu päivänvalon siirtymän mukaan. Valo määrää kuka sisarista on milläkin hetkellä vahvempi, kumpi tarvitsee toista enemmän, kumpi kulkee likemmä kuilun reunaa…

Tavalla, jota en täysin ymmärrä, minusta tuntuu että sinun hulluutesi pelasti minut. Kun kuuntelin villiä vuodatustasi, mieleni turvautui tavallisiin asioihin: auringonsäteeseen pukeutumispöydälläsi, pilviin jahtaamassa toisiaan taivaankannen poikki. Kuin sinun näkysi olisivat korvanneet omat tunteeni ja tehneet minulle mahdolliseksi jatkaa elämää.

Tämä kirja hengittää Woolfin perintöä ja fiktio on sille antoisa muoto. Kirjan alussa kirjailija toteaa itsekin teoksensa olevan velkaa lukuisten kriitikoiden ja tutkijoiden työlle ja neljälle erityisen poikkeukselliselle elämänkerralle: Frances Spaldingin Vanessa Bell, Angelica Garnettin Deceived With Kindness: A Bloomsbury Childhood, Jane Dunnin Virginia Woolf and Vanessa Bell: A Very Close Conspiracy ja Hermione Leen Virginia Woolf.

Maailma näkee kaksi menestyvää sisarusta ja vain he itse tietävät, miten vaikeat heidän välinsä ovat. Se kaikki alkoi jo lastenhuoneesta ja Thoby-veljestä, jatkui kiinnostuksena samoihin miehiin, kunnes Virginia avioitui Leonardin kanssa ja Vanessa rakastui biseksuaaleihin miehiin, sai heidän kanssaan lapsia, mutta löysi pakonsa usein vain kuvataiteesta, vaikka satunnaisesti muuta luulikin:

Olen elänyt koko elämäni toisten ohjeita noudattaen, ja vasta nyt olen murtautumassa vapauteen. Lakanan alla hyväilen Cliven sukupuolielimen kosketukseeni reagoivaa kovuutta häpeämättömällä antaumuksella. Täällä von sanoa ja tehdä mitä haluan. Suunnittelen malvanvärisiä ja keltaisia verhoja olohuoneeseen ja olen päättänyt hylätä Mary-tädin kutsun. Sovinnaisuuden linnakkeet on jyrätty maan tasalle. Vien taiteeni äärirajoille saakka.

Kun Vanessa alkaa menestyä, eikä hänen tarvitse enää kadehtia kuuluisaa sisartaan, saa hän kuitenkin omissa taidenäyttelyn avajaisissaankin huomata parrasvalojen siirtyvän Virginiaan tämän saapuessa paikalle.  Virginia lapsettomana kiilaa Vanessan ja hänen lastensa väliin, Vanessa pakenee Cassisiin vuokrahuvilalle, mutta Virginia seuraa häntä. He ovat kuin vuoksi ja luode, toisistaan pääsemättömissä. Kumpikin tarvitsee toista ja toiselta jotakin, mutta sitä, onko se rakkaudellista, sitä saa Vanessa miettiä vielä Virginian itsemurhan jälkeenkin.

Sellersin teos on monikerroksinen helmi, joka tarjoaa niin ’woolfilaisuutta’ kuin myös rikasta kerrontaa Vanessan maalaustyöstä. Ajankuvaan heijastuvat Espanjan sisällissota siinä missä lähestyvä maailmansotakin.  Virginian Menomatka ilmestyy, sitten Majakka ja siellä täällä vilahtaa nimi Clarissa…Luomistöiden välit Virginian elämä on usein veronaalia, klooria, paraldehydiä, nukahtamisrohtoa, bromidia sekä tietysti hoitolaitoksia.  Muilta piilossa sisarten salatut huoneet, joita Vanessa purkaa maalauksiinsa ja Virginia kirjoihinsa. Kaiken jälkeen, ellei heitä yhdistänyt keskinäinen rakkaus, heitä yhdisti sama tarve murtautua ulos yhteiskuntaluokkansa kasvatuksesta, tarve rikkoa ’hienon naisen’ kuori. Toinen teki sen siveltimellä ja toinen kynänsä kärjellä. Luovuudessa sisarukset olivat yksi ja sama vastaan maailma konservatiivisine odotuksineen. Vuoksi ja luode, erottamattomat.

Kuljet pitkin rantaa etsiskellen kiviä, joilla täyttää taskusi. Ajattelen sinua tuona päivänä tuijottamassa nopeasti virtaavaan jokeen, yhä lehdettömien puiden oksat piirtyneinä taivaan aavemaista harmautta vasten. Yritän luoda mielikuvaa siitä, mitä sinun päässäsi tapahtui. Muistitko minua, Leonardia, lapsia, kun jätit keppisi rannalle ja kahlasit pyörteiseen veteen, vai olitko suunnannut ajatuksesi pakenemaan sitä, mitä et enää voinut kestää?


*****

Tämän kirjan ovat lisäkseni lukeneet ainakin Kirjanurkkaus  Katja/Lumiomena  Jonna/Kirjakaapin kummitus  Minna, Salla  Aletheia  Jaana  ja Maria/Sinisen linnan kirjasto


tiistai 2. heinäkuuta 2013

Leena Lumin puolivuotiskatsaus 2013

Tänään tuli sellainen olo, että on hyvä päivä tehdä puolivuotiskatsaus. On päivä, jolloin laulan miehelleni "Do you still love me when YOU are sixtyfour?"  Menemme ulos lounaalle ja illalla istutamme etupihalle magnolian lähelle pihajasmiinin. Tiesimme jo kahden joululomaviikkomme aikana, että vuodesta 2013 tulee viuhuva, mutta emme ollenkaan tajunneet, miten viuhuva. Kun joulupesässämme päätimme, että 47 liike-elämävuotta saavat jäädä taakse, emme tienneet erään rakkaamme lähtevän, toisen tulevan, emme aavistaneet että...
Tammikuun 7. päivänä kuvasin vielä jouluruusua lumessa Leena Lumi's Flower Power -juttuuni. Postasin Jouluruusu - talven taikaa, suven suloa
Tiistaina 8. tammikuuta jatkoin jouluruusun kuvausta ja samalla kuvasin Suuriruhtinatar Olgaa, melkein 15 vee, lumisen köynnöshortensian lävitse ja ihmettelin, miksi Hänen Ylhäisyytensä katsoa tapitti minua puolisen tuntia ja antoi kuvata pitkän kuvasarjan kuin sanoen: "Mami, kuvaa nyt niin paljon kuin haluat, en katsele välillä oravia, vaan haluan poseerata sinulle...tämä kuva on viimeinen..." Julkaisin sitten kuvan jutussa Viikonloppuun sinisin sävyin torstaina tietämättä, mitä perjantai tuo tullessaan. Nyt kukkivat valkoiset särkyneet sydämet Olgan haudalla, mutta on kuin Unforgettable olisi kanssamme vieläkin...Kiitos kaikille osanotosta Katsot peiliin. Pitkään. Mikä olisi muuttunut? 

Torstaina 17. tammikuuta kävimme katsomassa viimeisimmän Anna Karenina filmatisoinnin ja sen jälkeen syömässä. Ei ollut kiire kotiin, sillä siellä ei odottanut kukaan.Jotenkin tuli hirveä tarve toimia, tehdä jotain, lähteä jonnekin, täyttää Olgan jättämä jättimäisen suuri tyhjä aukko. Niinpä ajoimme tammikuun viimeisenä päivänä Porvoosen ja tulimme uudella autolla kotiin. R. alkoi kaivaa esille Euroopan maantiekarttoja ja suunnitella reittejä, kun minä


osallistuin 1.2. Blogistanian Globaliaan, jossa nimesin vuoden 2012 parhaaksi kirjaksi Alan Hollinghurstin Vieraan lapsi -teoksen


Ystävänpäivänä Leena Lumi täytti neljä vuotta ja silloin järjestettiin synttäriarvonta.

Helmikuun 4. pnä oltiin Hyvän mielen lähteillä


Sain Bessulta ihanan tavarattoman joululahjan eli kolme ratsastuskertaa ja niinpä 9. helmikuuta olinkin taas pitkästä aikaa lumivaelluksella ja Silkkiturpa lunasti taas kaikki odotukseni ja vähän enemmänkin. Olimme eka kertaa Bessun kanssa maastossa kahdestaan= ihanaa!

Helmikuun 17. pnä ilmassa alkoi olla multasormien levottomuutta, sillä tein vuoden ensimmäisen puutarhakirjani, joka oli Saila Roution Puutarha laatikoissa.

24. pnä helmikuuta kerrottiin, mitä Nainen tarvitsee suklaan lisäksi

Maaliskuun ensimmäisenä vastasin toistamiseen Jos olisin haasteeseen


3.3. aloitin tämän vuoden lukukirjaston kokoamisen eli Leena Lumin luetut 2013

ja seuraavana päivänä vastasin Hesarissa olleeseen Tanja Vasaman juttuun Kettuja? Not to my backyard jutulla Kettuja? Welcome to my backyard

Aurinkoista pääsiäistä toivotettiin 27.3. ja lähdimmekin pääsiäisen viettoon äidin luokse länsirannikolle.

Huhtikuun tokana avattiin Leena Lumin huhtiarvonta

18.4. vastasin haasteeseen Leena Lumin TOP10

26.4. kevennettiin viikkoa kashmirilla jutussa Viikon kevennystä kashmirilla ja tiedotusta Edellisenä päivänä olimme käyneet katsomassa Sungrade -grillikatosta, jonka sitten heti kohta tilasimmekin nettikaupasta. Kaiken huipuksi samalla kauppareissulla tilasimme vierasvessan remonttia varten uudet lavuaarit etc. Keine Achnung, milloin jaksamme/ehdimme aloittaa remontin...


Toukokuun 4. pnä lähdimme rahtilaivalla kohden Saksaa ja sieltä ajoimme pikkiteitä viideksi päiväksi romanttiseen Salzburgiin. Tänään tämä kuva tulee kehystettynä seinällemme, että muistaisimme, miksi välillä kannattaa lähteä. Ei ollut ollenkaan tarkoitus matkalla koskea R:n koneeseen, mutta jo matkan alussa hän alkoi väittää meidän ottaneen kuvia paikoissa, joissa emme olleet edes käyneet, joten aloin pitää matkapäiväkirjaa, josta sitten tuli teille juttu Saksan kautta Itävaltaan ja sinne sun tänne keväällä 2013.

24. toukokuuta Kaikki tapahtui, mitään ei tapahtunut

Lauantaina 25. toukokuuta Bessu ja kaksi serkkuani järjestivät minulle yllätysillan, josta julkaisin jutun Kiitos tytöt! Myönnän tulleeni kotiin vasta aamulla klo 4...

Jutussa Omenapuiden kukintakin on jo ohi, esittelen Sungrade -ruokakatostamme. Katoksen tarina jatkuu, kunhan saan siitä kuvia, jossa villiviini kiertää katosta. Halusimme nyt ostaa toisen samanlaisen ison parvekkeemme toiseen päähän, mutta katos on loppu totaalisesti. Pitänee odottaa ensi kevääseen...
Kesäkuun 6. pnä sain luettua järkyttävän hyvän kirjan eli Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme

13.6. sain vihdoinkin koottua yhden kuvan alle palkkiin Ruokareseptit Leena Lumissa


ja seuraavana päivänä nautittiin suven ensimmäiset kotimaiset mansikat kera mansikkakuohuviinin. Tämä on traditio, josta Bessu kiitettävästi pitää huolen. Ja sinä päivänä tietysti soi Summer Wine

19.6. Sade ja ruusut, sade ja ruusut...

24. kesäkuuta kirjoitin Katjan ja Hannan kirjasta Rivien välissä, joka kertoo meistä kirjabloggaajista.
27.6. eli viime viikolla saimme uuden perheenjäsenen sillä Merille ja Teemulle saapui Dinan siskoksi shelttityttö Taika♥


28.6. saapui Jael ja seuraavana päivänä tapasimme Päivin Siinä Yhdessä Paikassa korvasienikeiton ja mansikoiden äärellä: Blogiystävyyden tähtihetkiä  Eilen lähti Jael ja R. vietti samalla ensimmäistä päiväänsä Vapaaherrana.

Nyt just sade loppui ja me kiidämme kaupungille syömään...ja sitten sitä jasmiinin istutusta etc.Ja illalla vietämme Vapaaherran synttäriä herkutellen mansikoilla kera jäätelön.

Mukavaa viikkoa teille kaikille♥

Love
Leena

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Blogiystävyyden tähtihetkiä ja ....yhtä en vain saa...

Perjantaina saapui Jael ja siitä asti on koettu monenlaista kulinaarisista tähtihetkistä liikuttaviin blogitapaamisiin. Helpointa oli aloittaa Viherlandian pinkistä puutarharyhmästä, josta voisin laulaa: "Yhtä en vain saa..."


Lauantain vastaisen yön vietimme Jaelin kanssa terasssillamme nauttien sitä sun tätä, mutta yllä Me Kolme: kuvassa vasemmalla Jael, ruokabloggaja, keskellä minä, kirjabloggaaja ja oikealla Päivi, joka piti vuosikausia upeaa elokuvablogia ja oli yksi ensimmäisistä kommentoijistani Jaelin ohella. Tässä siis ladyt Jyväskylä torilla ennen kuin
Sen Yhden Paikan suvikukat viitoittivat meille tien kohti
viinipihaa, jossa vietimme kolmestaan muutaman ikimuistoisen tunnin nauttien mm.

korvasienikeitosta santsaten kera hyvän valkoviinin kuin myös
tietenkin Romanovin mansikat, joka tällä kertaa tulikin jäätelön sijasta kermavaahdolla...
Siis tässä vielä Päivi (Sooloilija) ja minä, jotka satojen s-postien ja muutamien vuosien jälkeen tapasimme eka kerran.
Leenan ja Reiman terassilla oli sitten mm. zarzuelaa kaikkia helteeen kiroja uhmaten! Lisäksi vain tuoretta patonkia, jäävettä ja valkoviiniä.
Ruusun terälehtien huumassa paransimme maailmaa, puhuimme paljon myös ruoasta sekä nautimme zarzuelan lisäksi grillattua lohta

kera perunasalaatin ja tomaatti-mozzarellasalaatin (caprese). Hyvä valkkari (chablis ja eräs alsacelainen) kuuluivat niin ruokaan kuin seurusteluun
Täänän nautimme katkarapusalaattia tzazikilla ja jälkkäriksi oli suomalaisia mansikoita kera vaniljakermajäätelön...ja jostain kumman syystä kaikki 'vannoivat' syöneenä elämänsä parasta jäätelöä...

Maagiset yöt ovat saapuneet: Katso kuvaa! Istuimme yömyöhät terassillamme tervehtien hetkeä, jolloin lämmin samettiyön pimeys putosi ja kynttilän liekissä alkoivat tanssia vastaparit ikuista liekkitanssiaan...

Kiitos Jael, Päivi, Reima ja Suomen suvi!

Love 
Leena Lumi

kuvat Reima, Jael, Päivi ja Leena

torstai 27. kesäkuuta 2013

Julistan omat suviviikonloppuni blogivapaiksi, sillä...

Julistan omat suviviikonloppuni blogivapaiksi, sillä tästä viikonlopusta elokuun loppuun joka viikonloppu tapahtuu jotakin. En voi kirjoitella juttuja jos on vieraita tai olen itse kylässä. Olen addikti, joten tämä on minulle vain hyväksi. Olen läheisriippuvainen teistä, joten on edes vähän yritettävä muutakin;)

Saan viikonloppuvieraaksi ruokabloggaajan kaukaa ja yhdessä me tapaamme lauantaina Siinä Yhdessä Paikassa exelokuvabloggaajan, josta ei ikinä tiedä, vaikka hän vielä palaisi...Listalla on ainakin korvasienikeittoa ja Romanovin mansikoita...Toivon hieman viileämpää, sillä Suomen Tahiti hautoo jo ties monettako vuorokautta +30 astetta ja meillä on mennyt jo sen ylikin. Mikä sääli, ettei Jyväskylän virallista lämpöitilaa mitata sen kuumimmalta saarelta.

Luvun alla on Shieldsiä ja Ahmatovaa sekä joogaa ja luen minkä suven ihmettelyltä, uimiselta ja mansikoilta ehdin. Ensimmäinen satsi on tänään pakastettu ja sen lisäksi söimme lounaaksi vain mansikoita eli on tämä aika mahtavaa.
Helle muutti rajusti viikonloppusuunnitelmiamme, sillä saimme tänään tietää, että tuoreita sinisimpukoita ei saa mistään ja syy on helteen: Niitä ei uskalleta nyt kuskata. Kaksi viikkoa sitten joka kalatiskillä näkyi vielä tuoreita simpukoita. Olisin tarvinnut niitä tähän Toisekseen, jätin pois erään ihanan uuniruoan, sillä en kestä helteen päälle kuumaa uunia. Sen sijaan on kannettu kuivaa, pinkkiä kuohuvaa jääkaappiin ja kellarissa on valkkaria, kuhaa ja lohta löytyy sekä mansikoita ja mieletön määrä ihania juustoja. Salaatteja tietenkin ja uunituoretta patonkia, siinä en anna periksi. Yksi italialainen ravintola tulee testatuksi sunnuntaina ja muuten vain uimme ja istumme terassilla nauttimassa Suomen suvesta ilman hyttysiä. Kalliolla on sopivasti kaksi lintujen kylpyallasta, joten kyllä siinä rentoutuu niin sielu kuin ruumis kaikilla aisteilla luonnosta nauttiessa.

Ihanaa suviviikonloppua kaikille lukijoilleni!

Love
Leena Lumi

Perhaps Perhaps Perhaps

Sitruunavoissa paistettua muikkua


Kokeilin ennen näitä helteitä Helsingin Sanomissa jo 23. toukokuuta ollutta Suvi Rüsterin ohjetta sitruunavoissa paistetuista muikuista. Reseptissä vetosi sen rento valmistusmahdollisuus eli kaikki aineet löytyvät lähikaupasta sekä että kyseessä kalaruoka. Olen ikäni laittanut silakkaa monella sortilla, mutta muikku on lähinnä ollut sellainen suvisen Savonlinnan erikoisuus ja muisto Säkylän kesistä. Tässä kävi nyt niin, että R. tästä piti, mutta minä en tavoittanut kalan makua. Olisipa kiva kuulla, että joku muukin tätä kokeilisi ja kertoisi, maistuuko muikulta vai ei.

400 g muikkuja (meillä oli 500 g)
1 tl suolaa
1 pieni salottispuli
1 valkosipulinkynsi
1 sitruuna
25 g voita
1 rkl hienonnettua rosmariinia
1 rkl hunajaa
1 rkl kapriksia
2-3 rkl vettä

Katkaise muikuista pää taivuttamalla sitä eteenpäin ja vedä samalla sisälmykset ulos kaloista. Pyyhkäise kalat talouspaperiin. Ripottele pinnalle suolaa. Tai osta muikut valmiiksi perattuina.

Kuori ja hienonna salottisipuli ja valkosipulinkynsi. Pese sitruuna, raasta kuori ja purista mehu.

Sulata paistinpannulla voi. Lisää sipulit ja kuullota hetki. Lisää pannulle muikut ja rosmariinin lehdet. Paista käännellen keskilämmöllä viisi minuuttia, kunnes muikut ovat kauniisti ruskistuneet ja kypsiä.

Lisää pannulle sitruunan raastettu kuori ja mehu, hunaja, kaprikset ja vesi. Kiehauta kastike.

Niin kiva tehdä, että taidan kokeilla tätä myös jollakin muulla kalalla...

Guten Appetit!

Ruokareseptit Leena Lumissa

Ruokakirjat Leena Lumissa

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Sinikka Piippo: Puhdasta ravintoa

Mansikoissa on erinomainen antioksidanttien coctail. Mansikka parantaa aivojen toimintaa ja vähentää ikääntymisen tuomia muistihäiriöitä. Ne myös suojelevat aivojen verisoluja. Mansikka lisää aivoja suojelevan glutationin määriä.

Marjojen folaatti ja C-vitamiini parantavat hemoglobiiniarvoja. C-vitamiini parantaa immuunipuolustusta; kalium alentaa verenpainetta ja torjuu munuaiskiviä; magnaani puolestaan vahvistaa luita, hiuksia ja ihoa, torjuu väsymystä, stressiä ja nivelkipuja sekä lisää seksuaalista energiaa. Mansikat torjuvat sydän- ja verisuonitauteja vähentämällä verihyytymiä ja estämällä LDL-kolestrolin hapettumista. Mansikka ehkäisee silmänpohjan ikärappeumaa ja lievittää reumaattista niveltulehdusta. Sen fenolit ehkäisevät tehokkaasti syöpää ja suojelevat tulehduksilta.  Mustikat, vadelmat ja mansikat suojelevat rinta- ja kohtusyövältä; sillä niissä kaikissa on ellagihappoa, joka saa aikaan syöpäsolujen itsetuhoa.

Mansikka torjuu mahahaavaa aiheuttavaa helikobakteeria. Mansikat puhdistavat suolistoa ja poistavat kuona-aineita. Marjoja syödään anemiaan, virtsatievaivoihin, kuumeisiin, maksavaihoihin ja kihtiin. Kansanlääkinnässä mansikka on ollut vahvistava rohto.

Kasvitieteilijä, professori Sinikka Piipon uusin teos Puhdasta ravintoa (Minerva 2013) on niin kiinnostava ja tuhti lukupaketti, että mitenkään en voinut aloittaa siteeraamatta osaa tämän hetken marjan, mansikan, tehoista superfoodina. Vuosia minulla itselläni oli mansikasta käsitys ’lällärimarjana’, kunnes sitten luin professori Piipon kirjan Suomalaiset marjat – Kaikki metsänja puutarhan lajit ja sain herätyksen. Sen jälkeen aloin  jopa pakastaa mansikkaa, mutta etenkin syödä sitä sesonkina lounaaksi. Helteellä mikään muu ei oikein maistukaan kuin mansikat.

Puhdasta ravintoa jakaantuu Aluksi eli kirjailijan puheenvuoro, jossa lopuksi todetaan, että ’Ravitsemus on terveyden kulmakivi!, sitten esitellään Superruokia, jossa tuodaan esiin kaikki mahdollinen avokadosta ja kaakaosta kurkuman kautta sieniin ja kotimaisiin marjoihimme ja lopuksi esitellään Muita superruokia.

Piipolta on aikaisemmin ilmestynyt edellä mainittu Suomalaiset marjat, jota on blogissani luettu runsaasti sekä mm. myös Mielen ja rakkauden kasvit, Kasvien salaiset voimat sekä Elinvoimaa mausteista.

Puhdasta ravintoa on jälleen kiinnostava teos alati muuttuvaan tietoomme siitä, mikä on terveellistä, miten valmistettuna ja millä määrillä. Foodismissa ollaan tietoisia ruoan valmistusmenetelmistä, raaka-aineista, terveysvaikutuksista ja eettisyydestä. Missään kohtaa ei unohdeta ympäristöä, josta raaka-aineet tulevat eikä eläinten hyvinvointia! Mansikan kohdalla on varoituksissa. että ’ulkomailta tuodut mansikat sisältävät suuria määriä torjunta-aineita, kasvunsäätelijöitä, hartseja ja vahoja.' Ja Piippo mainitsee, että niistä saa oireita tervekin ihminen. Kaikkia vihanneksia ei suositella syötäväksi raakoina, sillä kaikkien ruoansulatus ei sitä kestä. Lisäksi lähtökohtana on yhdistellä erityisen terveellisiä ravintoaineita, sillä mikään kasvi ei yksinään tuo terveyttä.

Puhdasta ravintoa on vakuuttava tietoteos, joka kertoo kaikkien esiteltyjen superfoodien osalta kattavasti enemmän kuin ymärtää edes odottaa, antaa yleistietoa, kuvan, vaikutukset ja käytön sekä aina liikakäytön vaarat Varoituksissa. Harvinaisemmista kuten kvinoa tai meille tutusta vehnästä ja ohrasta kerrotaan tietoiskussa kaikki aineosat. Vehnän ja ohran kohdalla Aineosat on puolitoista sivua, joten voitte olla varmoja, että asiantuntijan kirjaa tässä luetaan. Koska niin monia kiinnostaa laihtuminen, niin todetaan taas kerran, että:

Liika proteiini, varsinkin eläinproteiini, tahtoo muuttua rasvaksi ihmiselimistössä. Kasvis- ja kasvis-kalaruokavalio ylläpitävät terveyttä paljon paremmin. Ne torjuvat ylipainoa, metabolista oireyhtymää, sydän- ja verisuonitauteja ja syöpää.

Mutta: Piippo ei ole mikään fanaatikko ja ehkä tietääkin, että meistä jotkut kääntyvät fanaattisuuden edessä vastareaktioon. Sinikka Piippo esittelee 37 kasvia ja kertoo niistä kaiken! Hän kuitenkin muistuttaa että olemme yksilöitä eli se mikä hyödyttää toista voi olla toiselle haitallista. Piippo varoittaa fanaattisuuden lisäksi anorexiasta, itsensä kieltämisestä, tietystä totisuudesta ja yksipuolisuudesta eli aina ei tarvitse syödä täysjyväleipää ja valkoisesta riisistäkin kannattaa muistaa, että se voi olla apu ripuliin tai mahakatarriin.

Avokado on tämän hetken julkkis ja ei suotta, sillä vaikka se sisältää melkoisesti kaloreita, se sisältää hiilihydraattia nimeltä mannoheptuloosi, joka tasaa verensokeria ja hoikentaa. Avokado on ravinteikkain hedelmä, joten sitä on syöty lemmen nostattamiseen. Sen folaatti voi pienentää homokysteiini-aminohapon pitoisuutta veressä ja näin edesauttaa sydämen ja verisuonten hyvinvointia sekä parantaa mielialaa ja muistia.

Luettuani David Khayatin Syötkö riskiruokaa – Syöpälääkärin paljastuksiaruoan terveysvaituksista, jossa oli lista kymmenestä eniten syöpää torjuvasta aineesta, aloin lisätä kurkumajauhetta yhden teelusikallisen melkein ruokaan kuin ruokaan, mutta se ei ole ollenkaan niin helppoa, sillä sen maku ei ole ainakaan minusta niitä parhaita. Oi, miksi sahrami, suosikkini kanelin ohella, ei voisi olla yhtä tehokas syöväntorjuja! Myös Piippo tuo esiin kurkuman, mainiten sen erääksi tärkeimmistä mausteista ehkäistessä vakavia kroonisia sairauksia.  Lista siitä, mihin kurkuma nykytiedon mukaan auttaa on todella pitkä, mutta huomionarvoisinta lienee, että se torjuu erilaisia syöpiä. Muutaman muun mainitakseni kurkuma myös torjuu masennusta, parantaa aineenvaihduntaa, käytetään maksa- ja sappivaivojen hoidossa, alentaa verensokeria, torjuu diabetesta etc.etc.

Rrrrrakastan kaakaota…ja tietysti suklaata. Kukapa ei. Ja näin Piippo:

Kupillinen kaakaota on viisi kertaa antioksidanttisempaa kuin musta tee, kolme kertaa kuin vihreä tee ja kaksi kertaa kuin lasillinen punaviiniä. Yhdessä tumman suklaan palassa arvioidaan olevan kaksinkertainen määrä polyfenoleja verrattuna lasilliseen punaviiniä ja yhtä paljon kuin kupillisessa vihreää teetä.


Lista kaakaon ja tumman suklaan hyödyistä on pitkä, mutta kaakao ainakin laihduttaa, rentouttaa, poistaa nestettä, helpottaa hengitystä, säätelee kilpirauhasta ja parantaa yskää.  Tumma suklaa mm. auttaa sydämen terveyttä ja jo 40 grammaa tummaa suklaata (kaakaota 60-70%) muutama kerta viikossa torjuu hyvin syöpää ja sydän- ja verisuonitauteja. Tumma suklaa lisää insuliiniherkkyyttä eli estää diabetesta.

Puhdasta ravintoa esittelee maailman terveellisimmät kasvit ja voisin jatkaa tästä aiheesta sateenkaaren tuolle puolen, sillä olen alkanut lukea kaiken vitamiineista ja hivenaineista ja ruoan 
terveysvaikutuksista jo noin kymppivuotiaana. Kymmenen vuotta myöhemmin jo ostin amerikkalaisten lääkärien kirjojan aiheesta ja yhtään kirjaa vitamiineista en voi vieläkään ohittaa. Suosittelen tämän kirjan, Piipon muiden kirjojen sekä Parantavienruokien että Syötkö riskiruokaa oheen, myös Flytlien tämän kevään kirjaa Vitamiinit.  James A. Duken kirja Parantavien ruokien opas– Luonnonmukaisia hoitokeinoja yli 80 yleiseen vaivaan, lähestyy aihetta sairauksien kautta kun muut aloittavat ravinnon kautta. Nämä kaikki täydentävät toisiaan, joten jos olet todella innostunut aiheesta, luet nämä kaikki!

 Olen itse kokenut, kiitos näiden kirjojen, suuren mullistuksen suhteessani kotimaisiin marjoihin. Nehän ovat herkullisia kiitos uskomattomien pitkien valoisien suvivuorokausiemme, mutta ne ovat myös maailman parasta superfoodia. Olen joskus kertonut, miten kuopuksemme hurjine ruoka-aineallergioineen selvisi käytännössä mustikalla murrosikään ja mustikka on edelleenkin ykkösmarjamme, mutta rinnalle ovat nousseet myös vadelma, mansikka ja lakka. Rannikolla asuessani söin puolestani harva se päivä tyrnikiisseliä, enkä silloin lakkaa. Nämä kaikki ovat elämän eliksiiriä, joista voit lukea lisää kaikista blogiini tuomista terveyskirjoista! Äläkä unohda tomaattia, joka on kymmenen kovimman syövän torjujan joukossa. Syö sitä silleen tai murskana tai vaikka ketsuppina, jossa ei ole lisäaineita, kunhan vain syöt. Jos tulkitsen Piippoa oikein niin tomaatti-mozzarellasalaatti on todellista superfoodia:

Tomaattia syödään sellaisenaan, valmistetaan keitoksi, kastikkeeksi, mehuksi, lisätään salaattiin, pitsaan ja valmistetaan ketsupiksi; tomaatteja aurinkokuivataan sekä syödään mozzarellan ja basilikan kanssa. Tee tomaattisalaattia ja lorauta päälle oliiviöljyä!


Terveydeksi!

*****

Terveys- ja hyvinvointikirjat Leena Lumissa


Tässä maailman terveellisin salaatti caprsese eli tomaatti-mozzarellasalaatti. Nautin tätä nyt kaksi kertaa viikossa ja lääkärini hämmästyi, miten korkea oli hyvä kolestrolini. Suomesta saa nykyään ympäri vuoden hyvää kotimaista tomaattia, joten...