lauantai 7. marraskuuta 2015

Tiedän, että mieheni ei ole isäni, mutta...ja: Isä rakas, kaikki taivaan tähdet Sinä!

Tiedän, että mieheni ei ole isäni, mutta hän on tyttäreni isä. Olen elämälle kiitollinen siitä, että olen saanut paitsi kokea itse unohtumattoman isä-tytär -suhteen, myös saanut seurata, miten mieheni on ollut tyttärelleen isänä. Miten monta hauskaa asiaa heistä muistankaan aina siitä hetkestä kun heräsin nukutuksesta ja pieni nyytti siinä vieressäni ja tummat hiukset isältään. Isänsä oli saanut hänet heti syliinsä, kun tämä mami vielä heräili nukutuksesta. Siinä he viettivät ensimmäiset kaksi tuntia toisiaan katsellen. Meri oli heti Meri ja tutkaili hyvin tarkasti, että mikähän ukkeli tuo otus oikein on. Siinä he loivat jo raamit suhteelle, josta tuli vahvan riemuisa ja minulle ilo sivusta seurata. Ikinä ei ole tavattu niin ahkeraa lumilinnan rakentajaa kuin Lumimies, ikinä ei ole ollut yhtä sinnikästä pyöräilemään opettajaa, kirjojen ääneen lukijaa, ei yhtä ahkeraa tyttären kanssa retkeilijää: Muuratsalon vuoret ja luolat tulivat tutuiksi kaikkina vuodenaikoina ja tyttärestä tuli sinut luonnon kanssa. Ei tarvittu mitään huvittelupuistoja, sillä aina Meri ja kaverit saattoivat lähteä metsäretkille ja myöhemmin myös saariin telttailemaan.

Koska kotonamme olivat ovet avoinna tyttären ystäville, vietettiin monet hetket kuunnellen nuorten juttuja ja aina sekä tyttären synttärinä 29.12. että uutena vuotena Merin isä järjesti ensin lapsille ohjelmaa ja myöhemmin murrosiän vuosina vei heitä nuorten huvitteluihin kaupunkiin sekä haki myös pois ihan sama mitä kello oli. Se oli yhtä ajamista ja talo aina täynnä nuoria, mutta se oli hyvää aikaa, vaikka minä olinkin kuin hotelli-ravintolan pitäjä ja usein löysin nuorisoa istumassa aamutunneila keittiöstämme enkä koskaan voinut etukäteen tietä, montako istuu ruokapöytäämme. Nuorissa on taikaa!

Elämän arpapelissä ei voi isäänsä valita, mutta toivon mahdollisimman monen saaneen hyvän, rakkaan oman isän, jota on hyvä muistella sitten kun häntä ei enää ole. Kannattaa muistaa, että tänne ei ole kukaan jäänyt ikuisesti olemaan. Kun välit isään ovat selkeät ja lämpimät, kantaa isärakkaus vielä senkin jälkeen kun isä on tähtenä taivaalla.

Toivotan kaikille lämminhenkistä Isänpäivää!♥


Oi, muistatko vielä sen virren, jota lapsena laulettiin? Kun yö liki ikkunan liikkui, se virsi, se viihdytti niin. Se antoi rintahan rauhan, se uskoa unehen toi. - Jos muistat sen virren, niin laula, laula se oi!

Muistatko isä? Sinulla oli vihdoinkin pieni tyttö, pieni, suloinen vauva, jota olit odottanut vuosia. Ehkä kaipasit häntä jo rintamalla, kun olit taistelemassa lapsellesi itsenäistä Suomea. Ehkä haaveilit hänestä jo sotasairaalassa, jossa olit toipumassa sodan haavoistasi. Ehkä näit hänet jo silmissäsi, kun rauhan palattua aloit rakentaa omaa elämääsi ikuiset kranaatinsirpaleet selässäsi.

Muistatko isä, kuinka koko Säkylä sanoi, että 'tuolle tytölle Viljo hakee vaikka kuun taivaalta.' Pieni nuhani oli sinulle maailmanloppu, johon haettiin apua vaikka keskellä yötä ja vähät eivät olleet nekään yön tunnit, jolloin heijasit huutavaa prinsessaasi sylissä tai istuit hikimärkänä höyryhengityshupun alla seuranani. Työstä tultuasi et koskaan ollut liian väsynyt asettuaksesi nelinkontin lattialle, jotta tyttäresi sai riemusta kiljuen ratsastaa selässäsi huoneiston ympäri, ympäri, kohti auringonlaskua.

Ja ne pyöräretket pitkin pitäjää! Sinä polkien ja minä ylpenä tarakalla istuen. Milloin mentiin mummolaan, milloin Pietilään tai Rauniolle, aina kuitenkin poikettiin oikealle tötteröjäätelölle. Sellaista jäätelöä ei ole enää olemassakaan, sillä se oli oikeaa hellyysjäätelöä.

Muistatko isä, kun sairastuin vakavasti ja jouduin kuukausiksi sairaalaan, kuinka olit kuolla ikävääsi ja pelkoosi. Mitkään lääkärien vakuuttelut eivät antaneet Sinulle toivoa. Lopulta et voinut enää käydä luonani, sillä huusin lähdettyäsi vuorokauden suoraa huutoa ja minut piti sitoa sänkyyn kiinni. Muistatko, kuinka aloin toipua ja Sinä riehakkaana ilosta keksit, että nyt likalle tuodaan televisio! Aku Ankkkoja luit minulle niin, että äänesi käheytyi. Nukuit kanssani lattialla, sillä sairauteni jälkeen minua pyörrytti sängyssä.

Isä rakas, muistatko ne ukkoset, joita pelkäsin niin, että istuin pimeässä komerossa tuntikausia. Ja kuka olikaan kanssani: Oma isäni, maailman paras isä.

Rakas isä, Kiitos Sinulle, että olit niin paljon kanssani. Kiitos, että olit aina jaksavainen ja ymmärtäväinen. Kiitos, että aina seisoit puolellani ja kehuit ja kannustit. Kaikki vahvuus ja hyvä, mikä minussa on, on Sinulta. Ihailusi prinsessaasi kohtaan herätti minussa selviytyjän ja hyvyytesi kaikkea kohtaan, istutti tyttäreesi järkymättömän oikeudentajun kaikkea elollista kohtaan. Ne hetket, jotka annoit minulle, eivät unohdu koskaan. Ne ovat elämäni tukipilarit, joihin nojaan kun heikottaa. Ne ovat elämäni pelastuslautta, jolla selviän myrskystä kuin myrskystä. Ne ovat muistoja, jotka tähdittävät isän ja tyttären tarinaa. Ne samat tähdet haluaisin tänä Isänpäivänä ojentaa valoksi ja iloksi kaikille isille ja heidän lapsilleen. 

Muistatko isä, kuinka lauloit: Rakastan elämää, joka nuoruuden haaveita kantaa. Rakastan elämää, joka muistojen hetkiä antaa. Rakastan elämää, sille lempeni tahdon ma antaa. Rakastan elämää, joka muistojen hetkiä kantaa.

Isä rakas, kaikki taivaan tähdet Sinä!

♥:lla
tyttäresi Leena

Sing Me A Song Again, Daddy

24 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitit! Mikä on sen ihanampaa kuin oma välittävä isä ja tietenkin äitikin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivipellon Saila, ei ole ihampaa, noista kumpikin. Kiitos♥

      Poista
  2. Kiitos Leena kauniista sanoista, jotka toivat oman isäni niin elävästi mieleen. Hän loukkasi niin vakavasti työmaallaan, että kuoli parinpäivän kuluttua sairaalassa. Olin silloin armeijassa ja sain sähkeen, kerkesin näkemään hänet vielä elossa. Samoin tyttäreni lasten isä, koki saman kohtalon, hyvin nuorena. Olen ainakin yrittänyt pitää hyvät välit jälkipolveen, ja huomenna nähdään täällä meillä, jos hyvin käy, niin saan kuulla tyttärentyttären laulua ja kitaransoittoa. Hyvää isänpäivää teille kummallekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ookke, tässäkin tapaamme...miten tämän arvasinkaan <3

      Täysin samaa mieltä kanssasi: Perhe on tärkein. Rakastan laulamista, olisin halunnut siihe koulutusta, mutte sitten kirjoitaminen vei. Myönnän laulaneeni Carolan biisit pakotettuna jossain. Tyttäreni Merin mies soittaa kitaraa ja laulaa bändissä - onneksi. Kiitos samoin teille♥

      Poista
  3. Leena miten ihana postaus, miltei nousi kylmät väreet. <3 Isän rakkaus <3 Olen nyt ihan tööt, tekisi mieli sanoa paljonkin, mutta sanon vain "rakkaus". <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, kiitos♥ Niin...isä♥ Ja tyttäreni isä♥ Sama täällä, sama täällä, palataan ajalla, sillä meno nyt aikamoista. Yritän hiukan levätä jossain rakosessa ja olen miettinyt paljon sitä yhtä casea. Taidan aloittaa uuden kirja, joka on nyt kirjastosta, ja jonka olen halunnut lukea jo kauan. Odotan joulua. Silloin olen ehdottomasti joululomalla. Miten sinä jakasat: hengästyn jo kun luen sinun ja Maijun blogeja;) No minä sanon nyt vaikka: Rakas Tiia <3

      Poista
  4. Kaunis kirjoitus, ihana isä-tytär-suhde.
    Minä olin isän tyttö, olimme läheisiä. Nyt isäni on tähtenä taivaalla, mutta hän on antanut niin paljon, että olen siitä aina kiitollinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saila kiitos<3 Minulla on tuo sama Isäkirje joka Isänpäivä, lisään vain vähän muuta joukkoon eli nyt tuli tuo mieheni ja tyttäreni.

      Sama täällä ja isosti. Rakkaasti. Meidän vahvuutemme, rakkaaamme siellä loistavat taivaan tähtinä. Siinä on kuitenkin jotain lohdullista. Ja siinä, että se kaikki oli niin rakasta ja sen ehti ja ymmärsi sanoa ja osoittaa.

      Poista
  5. Voi Leena - niin kaunis kirjoitus <3
    Täällä yksi höppänä lady hamuaa nessupakettia:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lady, kiitos <3

      Kyynelehtiminen on osa elämän helminauhaa...

      Poista
  6. Kaunis kirjoitus <3 Ihanaa sunnuntaita sinulle ja kaikille isille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisia hiutaleita, kiitos <3 Kiitos samoin sinulle ja kaikille isille!

      Poista
  7. Hei,
    Todella kauniita kirjoituksia, molemmat Isä-tytär suhteet!!! Meidän Isä oli oikeasti noin hellä, välittävä, syvästi tunteva, empaattinen. Mitkään sanat eivät riitä kertomaan Isämme välittämisen määrää. Ísää tulee usein ikävä. En pysty kuuntelemaan itkemättä Rakastan elämää-kappaletta, koska tiedän sen olleen isämme lempikappale. Kiitos kauniista kirjoituksesta. Minä tulin sinun jälkeesi eli en ollut se ensimmäinen tyttö, mutta Isältä riitti paljon rakkautta meille molemmille. Hyvää Isän päivää kaikille!!
    Lämpöisin terveisin,

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei!

      Onnekasta on ollut saada nauttia molemmista! Hän oli kaikkea mitä sanot ja vieläkin enemmän. Sanat eivät tosiaankaan riitä...Ole hyvä♥ Isä oli aina tasapuolinen kaikessa, myös rakkaudessa tyttäriinsä. Esikoisena vain sain viisi vuotta olla ainoa prinsessa, mutta myöhemmin sinä sait asua isää likemmä, kun minä olin jo täällä. Vieläkin olen useisn soittamassa isälle, nyt en enää voi. Mutta yhteys on olemassa, se ihmeellinen silta täältä tähtiin. Ja unien silta. Hyvää isänpäivää sinulle ja hyvää isänpäivää kaikille!

      Kiitos samoin!

      Poista
  8. Muistosi ovat niin kauniita, Leena! <3

    Oikein hyvää isäinpäivää sinne teille! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta, osaan arvostaa, osaan olla kiitollinen <3

      Kiitos samoin teille!

      Poista
  9. Postaukseesi on vaikea sanoa mitään. Huikea. Upea ja koskettava. Omaa isääni en oppinut lainkaan tuntemaan, hänen hautansa on pohjoisessa itärajan takana, missä kerran olen voinut käydä hautapaadella. Sinä onnentyttö, että isälläsi oli lempeyttä ja rakkautta, mistä vielä nytkin voit ammentaa. Vilkutetaan illalla tähdille, on isänpäivä.♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anja, joskus hiljaisuus on oikeat sanat. Kiitos♥ Tiedän tarinasi, osittain, kerroit kerran. Otan osaa. Se tuli mieleeni jopa matkallamme...Toden sanot: Miten kauan hyvyydestä voikaan ammentaa. Se laittaa miettimään. Vilkutetaan isillemme ja sytytetään kynttilät, kirjoitetaan rakkautemme viesti tähtiin♥♥

      Poista
  10. Kiitos Leena, koskettava kirjoitus isä-tytär -suhteestasi. Se kantaa läpi elämän luulen niin. Itse sain isäni takaisin vasta aikuisena, poikamme syntymän aikoihin ja olen tosi onnellinen niistä 20 vuodesta, kun hän oli muuttunut mies. Onnellinen, että poika sai ukin/miehen, jollainen hän pohjimmiltaan oli. Ymmärtänet ehkä, mikä hänet muutti, se 'kuningas', joka yhä vie miehiä pois perheeltään, lapsiltaan.
    Oma edesmennyt mieheni oli suuri rakkauteni ja poika sai parhaimman isän, mitä voi toivoa. Isän, joka vietti aikaa lapsensa kanssa, isän, jonka mielialoja ei tarvinnut arvailla - hän oli aina sama rauhallinen, työteliäs, perhekeskeinen mies. (nyt alkaa itkettämään, joten...).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Beate56, ole hvyä♥ Onneksi te lopulta saitte isän ja ukin takaisin. Se kuningas on vienyt monia. Meillä siitä erikoista, että isäni oli kuten Johanes Virolainen eikä juonut vettä/maitoa vahvempaa ikinä. Mutta monta monta tarinaa on joutunut sivusta seuraamaan, kun kuningas vie...Niin surullista.

      Näin olen ymmärtänyt, sen verran on tässä jo vuosia ja isänpäiviä yhdessä vietetty. Minulta vei kymmenen vuotta tajuta, että isä on poissa...Nyt on jäljellä se ikävä, jonka jo hyväksyy, mutta kun kohta taas soi Sotaveteraanin iltahuuto, minä kyynelehdin...

      ♥♥

      Poista
  11. Tuo tekstisi isästäsi on aina niin koskettava. <3 Ja ihania nämä uudemmat asiat myös. Perhe on kyllä niin tärkeä!

    Suloista marrashämärää sunnuntai-iltaa sinne saarelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, meillä on kanssasi pitkä historia, tämä toistuu joka vuosi, kuten eräät muutkin asiat, mutta yritän ympätä joukoon jonkun uuden lauseen tai kuvan. Kiitos <3 Minäkin olen niitä, joille perhe on parasta!

      Kiitos samoin sinulle! Me istutaan tavallaan vieläkin pöydässä, tulin vain vilkaisemaan...;) Sitten Broadchucrch ja Silta.

      Poista
  12. Upeaa että sain lukea sinun huikeita muistojasi kahdesta eri isästä! Sellaisista voi olla kiitollinen ja onnellinen. Olet oikea onnen lempilapsi ♥
    Suloista isänpäivän iltaa sinulle ja miehellesi♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aili, minulla on aina tuo sama kirje, jonka kirjoitin isälle hänen kuoltuaan. Onneksi ehdin kuitenkin kaikki myös puhua hänen kanssaan. On suuri helpotus, kun välit ovat selvät. Silti suru ottaa aikansa. Lukijani saavat tottua, että jotkut asiat eivät muutu, mutta nyt otin mukaan myös lUmumimiehen ja Merin suhtee, jota on ollut niin suuri ilo seurata. Aili, en ole: Minulla on ollut vaikea ja raskas ero, mutta en halua tuoda niitä blogiini. Mutta olet oikeassa: Näissä isäjutuissa olen onnen lempilapsi♥

      Kiitos samoin sinulle ja meihellesi♥♥

      Poista