maanantai 16. marraskuuta 2015

Satu Koskimies: Villiviinitie, Tullinpuomi

Syksy pureksii tuhkapensaan lehtiä punaisiksi, äidin kynsissä lakka hilseilee, huumava uni kaakaota ja kardemummaa, lompakossa kukkean baskeripään kuva, Lumikki-muki ja munkinsokeria pöytäliinalla, Porin pikajuna 15.05 ja kuistilla marraskuun viimat, takakenossa frakkimiehet puhkuvat, men varför toi tyttö ostaa joka päivä yhden baakelsin ja sun suus on mansikka vaniljakerman keskellä...

Satu Koskimies herättää uudessa runokokoelmassaan Villiviinitie, Tullinpuomi (Sanasato 2015) henkiin helsinkiläisen kerrostalon ihmiset arjeessan, haaveissaan, siinä missä he olivat 1940-50 luvulla. Suomi toipuu sodasta. Ihmsillä on valtava elämänjano ja luottamus tulevaan: Se maistuu tässä kirjassa ihanasti! Ollaan seuduilla, joilla on asunut julkkiksia, taiteilijoita, kuuluisuuskia, joiden elämästä julkisuus näkee vain yhden puolen. Kokoelman henkilöpotreteissa heistä paljastuu jotain yllättävää, salattua.

Ette te tiedä, härregyyd,
miten tämä krimiturkki painaa,
mutta näettekö, että
tässä, hiljaisella kadulla kävelee nyt joku,
joka on käynyt maailmassa,
valtakuntien vieraana,
kylmiin holveihin minua saattelivat
leijonamiesten hymyt
yhtä priimaa oli etiketti kuin akustiikka
ja ylväs kaiku vastasi
yhtä ylväänä kuin itse olin,
lauluni kohosi korskeaan forteen,
salin pimeydestä tunsin sokean ihailun,
ja härregyyd että minä hengitin,
hengitin kaiken sen, syvään,
aina décolletén uumeniin asti

ja solisluitani kirvelsi
raskas timanttiriipus.

Satu Koskimies on tuottelias kirjailija, johon sain lämpimästi tutustua jo blogini alkutaipaleella hänen kirjansa Hurmion tyttäret kautta. Hän innoitti meistä muutamia perustamaan Roihuavat Soihdut ja Katri Valan henki jäi meistä niihinkin, jotka eivät Valaa vielä tunteneet. Sitten tuli Sadun toimittama Tämän runon haluaisin kuulla, jossa on Suomen kansan rakastetuimmat runot. Koskimies oli yhdessä Juha Virkkusen kanssa toimittamassa radiossa Tämän runon haluaisin kuulla –ohjelmaa, jossa Satu aloitti Mirjam Polkusen siirtyessä radion teatteripäälliköksi. Runoilijoista rakastetuin oli Eino Leino, Suomen kansan sydänten runoilija! Mutta miltä maistuu mennyt maailma, niin kaukainen ja kuitenkin vielä niin liki, Sadun uudessa runoteoksessa, jossa arki ja juhla limittyvät ja kauppiaan tyttärenä pidän vaikka tästä:

Gudda´, gudda´, frouva
on taas vissin ollu 
ute i stora världen,
jahhas, i Stockholm, jasså, joo-o,
mitäs mä nyt laitan sit,
häälimpa siel jo seekärt
tuli ikävä, int´sant´,
ja jesses, kyl mä sanon vaan
et on tääl nyt yks niin fiini doft!

Villiviinitie, Tullinpuomi on saanut kansiaiheekseen eräänlaisen aarteen – Tove Janssonin kadoneen työn. Maalaus Tullinpuomi (vuodelta 1941) koristi aikoinaan Ravintola Tullinpuomin hissin lasiovia. Ovet ja värikäs maalaus ovat sittemmin tuhoutuneet, ja maalauksesta on olemassa vain yksi mustavalkoinen valokuva, joka oli kansiaiheen pohjana.

Kirja on hurmaava matka eiliseen...Lue ja ihastu!

Entä mitä näkevät ja kuulevat A-rapun tytöt? Mitä ovat sumeat puuhat sulkeutuvien ovien takana? Tyttörunoissa kopsataan laulun sanoja, vaihdetaan salaisuuskirjeitä, uskoudutaan päiväkirjoille, kaihotaan sinne, missä odottavat kielletyt leffat ja unelmien jätskibaari, jossakin Tullinpuomin tuolla puolen...

Tullinpuomin tuolla puolen on
elämän ihanin jätskibaari,
baari juoksee vastaan
asvaltti siivittää askeleet,
valkoiset sandaalit, valkoiset
sunnuntaitytön kengät
kiiltävien ratikkkakiskojen yli
elämä juoksee vastaan
Tullinpuomin tuolla puolen.

Nyt jo melkein perillä, tuolla
baari juoksee vastaan,
huomisen kimallus, huomisen kimallus,
hymy sen yhden ainoan illan
onko tallessa vielä, onko elämä siellä
ikkunapöydässä, lampun alla
Tullinpuomin tuolla puolen.

Vaan miksi lamppuja sammutetaan?
Miksi viimeiset kolikot lasketaan?
Miksei jätskiä tarjoilla enää?
Ikkunapöytä on kylmä ja tyhjä!

Huomisen kimallus, onko se vielä
Tullinpuomin tuolla puolen,
hymyssä, hymyssä, lampun alla
tallessa yhden ainoan illan
Tullinpuomin tuolla puolen...


*****

6 kommenttia:

  1. Mä olen jättänyt tänä syksynä niin monta kirjaa kesken (ennen en siihen kyennyt!;)) ja en ole oikein osannut sanoa, mitä ja millaista nyt haluaisin lukea. Mutta nyt yhtäkkiä, härregyyd, on tullut tietoon vaikka kuinka monta kiinnostavaa kirjaa! Laitan tämänkin listalle. (Tosin tämä on sellainen joka olisi sopiva just nyt, haluaisin lukea tämän tänään! Kaikkea ei voi saada...;))

    Enpä olisi uskonut tuota kannen kuvaa Tove Janssoniksi. Nopealla vilkaisulla se näytti ihan joltain antiikin Kreikan aikaiselta.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, minä taas olen lukenut enemmän mitä olen saanut kirjoitettua/postattua. Se on minulle uutta...Minä tiedän, mistä sinä pidät: Jean Rhysin Huomenta, keskiyö ja sitten Kvartetti. Lainasin kirjastosta, sillä niistä ei ole tietävästi otettu uusia painoksia.Koita saada tämä sekä Leena Kellosalon Leonardo, molemmat erittäin hyviä.

      Se on oikeastaan aika hieno. Missä oli mieleni, tai tämä kirja, kun valitsin ehdokkaita kansikisaan tai: Mitä olisin sieltä sitten tiputtanut pois.

      Poista
    2. Kävin tänään kirjastossa ja suunnilleen kaikki mun tältä uudelta listalta (näitä luettavien listojahan löytyy useita....) oli lainassa, myyttisissä linnuissa varauksiakin tai sitten ne ei olleet vielä edes hyllyssä, kuten nämä kaksi runokirjaa. Mutta Rhysiä oli, joten nappasin mukaani Huomenta, keskiyön.

      Pikaisesti kommentoin myös uusinta postaustasi: mä aina niin tykkään katsella vanhoja valokuvia! :) Kuvassa, missä olet Meri-vauvan kanssa ilmeessäsi tai olemuksessasi (tai jossain) on Tanja Karpelaa.:)

      Poista
    3. Sanna, Hienoa, että otit Rhysiä. Ellet pidä, minä olen tumturiipöllö.

      Sinä olet sitten romantikko ja nostalgikko, kuten minäkin. Eipä ole eka kerta kun tuon kuulin..., että muistutan häntä. Minä muuten pidän hänestä: Eläinsuojelija mm.

      Poista
  2. Kiinnostava kirja! En ole lukenut vielä yhtään Satu Koskimiestä/Marttilaa, mutta nyt kyllä täytyy, kun meillä on sama kustantajakin. :) Hyllyyni on jostain eksynyt yksi 80-luvun kokoelma, ehkä aloitan siitä. Uuden kirjan kannen tarina on tosi kiehtova.

    Hienoa, että olet koonnut kaikki runojuttusi tuonne samalle sivulle. Moni on aikanaan mennyt minulta ohi, osin siksikin että löysin runouden vasta kolme vuotta sitten. Lars Huldénin esittelystä ansaitset lämpimät kiitokset – olen sittemmin hankkinut hänen koko suomennetun tuotantonsa ja tykkään kaikesta kovasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pekka, erittäin. Satu on kultaa! Harmitta tuo kansi, kun kirja oli vasta tulollaan tai pinossa luettavat, kun valittiin vuoden kauneimpia kansia...

      Sieltä puuttuu vielä eräskin runokirja, joten jos posti kulkee, laitahan tulemaan;) Sinne kuulut sinäkin. Enhän osaa runoa yhtään arvostella, enkä edes yritä, mutta haluan olla runoille siivet. Minulla on seuraavakin Huldén odottamassa, pidän hänestä kovasti.

      Siis minun sähköpostini on leenalumi@gmail.com

      <3

      Poista