tiistai 17. marraskuuta 2015

Jane Means: Paketoi kauniisti

Olen aina ollut sitä mieltä, että paketointi on kuin puolet lahjaa: Mitä kauniimpi paketti, sen enemmän ajateltu vastaanottajaa. Ristiriita tulee vain siitä, että en ole askartelijatyyppiä. Silti on ollut aikoja, jolloin olen vanhentanut papereita, käyttänyt kääreenä ruskeaa voimapaperia ja värillisiä nauhoja, taisin joskus tehdä lahjapapereita jopa lehtien kansista ennen kuin niihin ilmestyivät julkkisten kasvot, jolloin intoni lopahti. Nykyään oma 'hienoin' pakettini on huolella valittu lahjarasia, jonka päälle solmin upeasti narut yhdestä tai kahdesta väristä tai saatan myös vetää vielä paperin laatikonkin päälle ja sitten vasta naru/nauha tms. Rakastan myös sellofaanipaketteja ja jos laatikko on liian suuri, sinne on kiva tunkea silkkipaperia. Ihan noviisi olen, totesin, kun luin todellisen ammatillaisen vinkit maailman kuninkaallisten ja hienoimpien liikkeiden paketteihin, mutta nyt vinkit ovat meidän kaikkien ulottuvilla:

Jane Meansin kirja Paketoi kauniisti. Parhaat ideat näyttäviin lahjapaketteihin (Giftwrapped: Practical and inventive ideas for all occasions and celebrations, Minerva 2015, suomennos Eva Katajamäki) kertoo kaiken, mitä haluat tietää kauniista ja idearikkaasta paketoinnista. Valokuvat ovat Simon Brownin. Ohjeet ovat tosi selkeät joten kuka vain osaa niitä seuraten onnistua. Lahjojen muodot voivat olla mitä vain, laatikko, putkimainen pakkaus, pyöreä rasia tai erityisen hankalan muotoinen paketti, kaikki saavat kauniin kääreen. No oivoi, muistan kun olin kaikki koulun lomat kaupassa töissä ja tuli pariskunta, joka halusi, että lapselle jouluksi tuleva potkukelkka on paketoitava niin, että jalaksetkin saavat joulupaperin ympärilleen...

Kuvan paketti löytyy luvusta, jossa neuvotaan häälahjojen paketointia. Minä kyllä myönnän, että joulussamme on paljon hopeaa, joten käärin mieelusti hopeiseen paperiin ja naru on sitten hopeaa tai punaista tai molempia. Tämän paketin kääressä on jotain glitteriä, mutta se ei näy just tässä kuvassa, mutta onneksi ihanat kristallit näkyvät.

Parhaat paketointimateriaalit voivat olla muutakin kuin tavanomaista lahjapaperia. Paketointiin käyvät monet helposti taipuvat materiaalit, kuten tylli, sellofaani, harsokangas ja kankaiden jäännöspalat. Myös tapettien loput kannattaa hyödyntää, vintage-nuottilehdet ovat upeita ja koristeelliset sanomalehdet käyvät tasokkaasta lahjapaperista.

"Pidän kuviollisesta silkkipaperista sen dramaattisuuden vuoksi, mutta yhtä vaikuttavan lopputuloksen saa tavallisesta voimapaperista, jos siihen yhdistää juhlavan koristeen kuten kuvassa. Valkoinen ja kulta ovat lempivalintojani.Tässä niihin on liitetty yksinkertainen nauha ja mistelikoriste."

Taidokkaita lahjapapereita on käytetty erityisesti idässä jo vuosisatoja, mutta esimerkiksi Isossa-Britanniassa yläluokka alkoi paketoida lahjojaan vasta 1800-luvun lopulla. Yleisimmin käytettiin tapettia ja sitten yksinkertaista silkkipaperia. Keskiajalla rikkain aatelisto somisti nauhoilla vaatteitaan, nyt ylellisillä nauhoilla voi yltää kuvan glamouriin!

Myönnän: Meidän olohuoneen tontun paja näyttää nyt tältä! Oikein etsimällä etsin hopeaa, mustaa ja hopeaa, ripaus pinkkiä tai sinistä sallittu, mutta ei kiitos tonttuja tai joulupukkeja meillä joulupaketteihin. Lahjakassit ovat myös kova sana ja niissä suosin viininpunaista ja hopeaa.

Paketoi kauniisti kertoo kaiken parhaista materiaaleista, opettaa kauniin käärimisen kuin myös upean solmimisen salat, työvälineitäkin tarvitaan ja monesta pulasta selvitään. Jos vaikka paperi loppuu kesken, neuvotaan, miten siitä voidaan jatkaa tyylikkäästi. Pitsisomisteita, japanilaisia laskoksia, kulma- ja vyörusetteja, sykeröitä...ja sitten vaikka tuoreista kasveista edullinen ja persoonallinen nimilappu:

Mikä sopisikaan paremmin puutarhaharrastajan lahjaan kuin muratin tai rosmariinin oksa? Suuriin ja koviin lehtiin, kuten muratin, voi kirjoittaa nimen metallinhohtoisilla geelikynillä. Kasvien tuoksu herkistää hajuaistin ja antaa lahjalle tuulahduksen puutarhasta.


Tässä kuvassa kaunista kiiltäväpintaista hopeapaperia, joka on solmittu upealla nauhalla. Kuin pisteenä iin päälle on vanhasta kaulakorusta otettu hopeinen sydän. Siis kannattaa säästää monenlaista, sillä koskaan ei tiedä, mihin vaikka vanhojen korujen sydämiä tarvitaan.

Vauvakutsuilla voikin sitten olla värejä...

"Jane Means näyttää, miten tavanomaisestakin lahjasta voi tehdä ainutkertaisen."

- Kirstie Allsopp -

24 kommenttia:

  1. Voi miten ihastuttava opus! Lahjapaketin tekeminen on sen antajallekin yhtä juhlaa - liian usein vain tulee niin kiirus, ettei paketointiin ehdi paneutua - uniikki paketonti on todellakin 'puoli ruokaa'!

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaisa Reetta,ajattelin heti, että tämä on sinun kirjasi;) Kyllä minäkin tarkkaan mietin värit ja kaikki, mutta vielä ei ole löytynyt tänä vuonna ihan mun mieleisiä papereita, otin sitten tuollaista hopeaa kuin on takovikassa kuvassa. Toisille siihen laitan hopeista narua ja toisille punaista. Huomenna haen lisää jos vaikka olisi tullut jotain just mieluisaa. Lahjakorteissa olen myls tarkka, mutta nuuka: Perhe nauraa, kun kierrätän samat kortit joka vuosi!

      <3

      Poista
  2. Ihania paketteja ja paketointimateriaaleja. MInulle tuollainen opaskirja voisi olla tarpeen, sillä ideat ovat tyystin kadoksissa juuri silloin, kun paketti pitäisi kääriä. Minulla on ystävä, jolla on ilmiömäinen kyky tehdä aivan hurmaavia paketteja. Niitä ei millään raaski heti avata, kun ensin on käytettävä aikaa kääntelyyn ja vääntelyyn ja itse kääreiden ihasteluun.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Between, kyllä noita kelpaa katsella. Tämä kirja pursuaa ideoita! Tiedän henkilön, joka ei oikeesti pysty avamaan jos paketti on järisytävän kaunis;)

      Poista
  3. Ihana kirja, jonka satuin voittamaan Kaikki paketissa blogiarvonnasta. :) Kivaa iltaa Leena <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, kiva kuulla, nyt sitten vain oppia ottamaan;) Kiitos samoin Tiia <3

      Poista
  4. Minä pidän aina joulua ennen lahjojen paketoinnin yön. Glögin, suklaan ja joululaulujen voimalla. Ja teen niin kauniita paketteja kun osaan. Paperikin tehdään miestä myöten, eli lapsille saa olla tonttujakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paluumuuttajatar, juu, nämä jutut menevät vähän sen mukaan, onko niitä pieniä lapisa enää vai ei. Meitä on vain aikuisia ja koiruudet, joiden paketeissa onkin sitten vaikka tonttuja.Nyt ei syödä olkkarissa, sllä vielä parisen viikkoa siinä on Leena-tontun paketointipiste. Alakerran apukeittiönkin ovat valloittaneet pelakuut, jotka kohta siirtyvät tosin kellariin.

      Isojen lasten kanssa on omat ilonsa: Meri tahtoo toda mukanaa omatekemänsä piparit, jotka on tehty just sillä reseptillä, joilla niitä aikanaan teimme;) Ja huomaa, että jälkiruokajuustoista keskustellaan jo nyt ja minkä kanssa kvittenhilloa ja minkä kanssa muuta. En edes tiedä, mistä saa kvittenhilloa...

      Poista
  5. Minäkään en oikein ole askartelijatyyppiä, joten komeimmat krumeuurit jäävät paketeista pois. Onneksi yksinkertaisilla ideoilla ja papereilla voi saada aikaan todella kauniita paketteja. Kaunis paketti tekee saajansa onnelliseksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valkoisiahiutaleita, no en minäkään kristalleja, mutta ehkä ne ovat kivat just tuossa häälahjassa. Kaunis paketti kuin otaa huomioon saajansa.

      Poista
  6. Sinulla on kauniita paketteja, minulla kauniita lettejä - kummallakin vaihtelua tänään. <3

    Olen kyllä samaa mieltä, että kaunis paketti on ainakin puolet lahjaa. Upeasti, kekseliäästi tai yksinkertaisen elegantisti tehty paketti ihastuttaa ja liikuttaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, tiistaitelepatiaa!

      Niin minustakin. Olen saanut muutaman kerran erittäin kauniin ja ajatuksella itse tehdyn paketin ja heti muistan, keneltä ne ovat.

      <3

      Poista
  7. Toi on ihan paras, että mitään ei kannata heittää pois, koska ei sitä tiedä, millon saattaa tarvita. Tosin täytyy myöntää, että en muista kaivanneeni mitään pois heittämääni vuosiin, mutta silti toi on mahtava lause ja sillä voi oikeuttaa niiiiin paljon. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Omppu, no, äitini ja mieheni eivät heitä MITÄÄN koskaan pois ja jos äitini katsoo, että ei jotain tarvitse, hän antaa sen vävylleen, jonka tkaia meidän autotalli ei voi toimia autotallina, vaan romuvarastona. Mutta: Minusta on eroa, mitä pitää säilyttää ja mitä ei. Tällaisesta me saamme aikaan ihania aviollisia väittelyitä. Viimeisin on eräänlainen kuntomittauslaite muutaman vuoden takaa, kun R. juoksi siellä MM-kisoissa. Se on minusta turhake. Ja kaheinta siinä on, että se piipittää joka päivä tiettyyn aikaan....mikään ja kukaan ei sitä hiljennä. Se on jotenkin niin kierosti ohjelmoitu. Tänään ilmoitin, että jos olen kotona yksin, kun se aloittaa, se lentää lehtomme, sinne pimeään ja märkään.

      No, sillä voi oikeuttaa ainakin vanhat tummuneet hopeakorut!

      Poista
  8. Aika ihana kirja!
    Minä tykkäsin aikanaan laittaa kauniita paketteja käärien ja suunnitellen. Nyt laitan mieluummin lahjan kauniiseen rasiaa ja somistan sen sitten tarvittaessa. Ja kauniita lahjapussejakin löytyy..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kikka, tämähän olisi sinulle!

      Minäkin lähden huomenna etsimään sekä rasioita että paperieta. Rasioista lahjan saajalle on ikoa myöhemminkin. Olin onnistunut jostain ostamaan tosi kauniita lahjapusseja, mutta nekin on jo käytetty tulevan joulun lahjoihin;)

      Poista
  9. Täydellistä 1-vuotiaille koska he enemmän kiinnostuneita paketista kuin sen sisällöstä ♥

    VastaaPoista
  10. Onpa tyylikkäitä paketteja ja kääreitä, koristuksia. Minähän olen ihan tumpelo paketointihommissa, mutta luulen että tekemällä oppisi. Ongelma vain on, että harvemmin tulee annettua lahjoja, joten ei ole käyttöä tuolle taidolle. Tunnustan myös nolona, että olen hätäpäissäni käärinyt lahjoja myös Hesariin, kun ei ole ollut muuta paperia tarjolla. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elegia, eikö vain. Tässä kirjassa on sivukaupalla niitä opettamisaukeamia, joten kaikki voivat oppia. Emme mekään toisillemme anna tavaroita, mutta nuoret, äiti ja sisko. Paras ystävä myös...Älä mitään häpiele, minulla on itsellä samanlainen muistikuva omista tekemisistäni;)

      Poista
  11. Kauniita ovat!
    Olen nähnyt jossain naistenlehdessä jutun, jossa sanomalehdistä tehtiin kauniita paketteja. Elegian Hesari-paketit voivat siis olla hyvinkin tyylikkäitä. Itse säilytän Marimekon mainoslehtiä paketointipaperiksi. Niissä on A3:n kokoisia printtikuviosivuja, riittävästi kirjan paketoimiseen ja jää ylikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, ehdottomasti.

      Sainkohan itsekin aikanaan ideani siitä;) Laitoin kyllä sitten kauniita, mutta en kiiltäviä naruja...Takuulla ovat ja Elegiahan on niin taiteellinen kaikellaan. Marimekon ja Pentikin mainoslehdet ovat upeita. Tosin olen itse enemmän marimekkolainen, käyn siellä melkein joka viikko, mutta onneksi ostan harvoin. Pentikiltä koristetyynyjä, yms. Tiedän, ne Marimekon mainoslehtiset ovat yhtä vetäviä kuin Marimekon kuosit!

      Poista
  12. Paketointi on inspiroivaa. Muistan, kun äitini paketoi niin kauniisti aina ennen joulua. Hän sulatti punaista vahaa myös sellaisesta pötköstä usein paketteihin. Olen jatkanut hänen perinteitään. Musiikki soimaan, kynttilät palamaan ja sitten paketoimaan. Siinä pääsee ihanasti joulun tunnelmaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Irene, samaa mieltä. Nytkin siinä on mennyt ilta kivasti. Oi, tuo vahajuttu on niin tunnelmallista! Samat on menot meillä. Soikohan sinulla Johanna Rusasen Joulun valoa...Siinä ovat mm. Ave Maria (Caccini), Ave Maria (Lucci), Walking in the air sekä oma ikisuosikkini Oi Jouluyö.

      Poista