torstai 11. syyskuuta 2014

Nainen, olet kaunis, kurvikas ja puolukkainen!

Tämän päivän Hesarin Torstai-liite oli jälleen hyvin mielenkiintoinen: Oli uppopaistettuja broilerinugetteja, juuressipsejä, sitruunaisia pikarahkamunkkeja, oodia kuminalle ja juttua raakaravinnon sekä kyynisyyden haitoista ja tietysti viikon viini. Tällä kertaa minut pysäytti kuitenkin kertakaikkiaan Essi Lehdon juttu Olet kaunis (ingressi) ja siinä joogaopettaja, virolainen Kylli Kukk, joka onkin todella kaunis (ainakin lehden kuvissa) ja pääjuttu Lempeyden lähettiläs herätti sitten kuviakin enemmän. Essi Lehdon jutussa, Kukk kertoo kehoittavansa opetettaviaan lopettamaan huoraamisen, vaikka voikin lieventää joskus sanojaan, mutta:

"Huoraaminen merkitsee sitä, että pahoinpitelee itseään ajatuksilla ja kahlitsee itsensä tilanteisiin, joissa tuntee olonsa huonoksi."

Tajusin heti, mutta annetaan Lehdon jutun Kyllistä vielä hieman jatkua:

Suomessa Kukk mässäili ja lihoi lyhyessä ajassa parikymmentä kiloa. Siitä seurasi morkkis, kuntoilukohtauksia ja ihmeellisiä dieettejä. (EL)

Tempoilu ei auttanut. Vuosi kului, ja kilot näyttivät tulleen jäädäkseen.(EL)

Uudesta olomuodosta oli siis pakko oppia pitämään, Kukk päätti. Vaa'an sijasta hän asettui peilin eteen ja alkoi lässyttää: siinä te nyt olette, minun uudet, ihanat kurvini.(EL)

Valoisalla eestittärellä on nyt joogasali ja hän on myös julkaissut elämäntaito-oppaan toimittaja Virpi Mellerin kanssa. Mainittua opastakin enemmän minua kiinnostaa, mitä Kylli sanoo oppilailleen, jotka valittavat vaikka levinneitä reisiään:

"Sanon, että rakas, katso, miten kauniit silmät sinulla on. Ja sydän, joka ei ole puolta minuuttiakaan levännyt. Ja kohtu, josta on tullut kolme lasta. Silti sä puhut vain reisistä!"

Oijoi, olisipa meillä enemmän näitä 'kyllejä', mutta kun ei. Olen kyllä huomannut ihan käytänössä, että eestittäret ovat iloisempia ja osaavat nauttia elämästään meitä suomalaisia paremmin. Olen niin kyllästynyt ihmisiin, joiden pääintohimo on laihuus. Pääpuheenaihe on pinnallinen, montako kaloria mikäkin ruoka sisältää ja jos kuulee toisen syöneen vaikka omenalörtsyn, alkaa hirveä kauhistelu. Eräskin tuttuni näännyttää itseään ja näyttää täysin uupuneelta, koska työn, lasten, ison talon, puutarhan ja monen muun asian lisäksi kuntoilee kaiket vapaa-aikansa tavoittaakseen laihuuden: "En halua vanhana olla se lihava nainen, joka lyllertää markettiin hoikan miehensä perässä." No piru minuun meni ja totesin, että 'sitä pelkoa sinulla ei ole, sillä miehesi on nyt jo rankasti ylipainoinen.'
Saman lehden Ruokatunnustuksissa Lena Nelskylä haastattelee Anne Kukkohovia, joka näyttää ainakin lehden kuvassa äärimmäisen hoikalta (=laihalta). Minusta hiukan hassua, kun haastatellulta kysytään 'Mitä söit eilen?', AK kertoo lounaastaan näin: "Lounaaksi söin Cafe Kokossa laten ja piiraan, jossa oli kinkkua ja juustoa." Varmaan maitokahviakin sitten voi syödä, mutta jatkuu: "Lohturuokasi?" Vastaus AK: "Samppanja vie kyllä pahimman kireyden pois. Yksi lasillinen esimerkiksi..."

Voi taivahan talikynttilät! Minä en jaksa enää seuraa, jossa elämän suurin keskustelun syvyys on miten olla syömättä mitään ja silti säilyä hengissä. Tai miten oikein kronklata ruoalla, vaikka ei ole mitään allergioita tai muita sairauksia. Minä syön leipää ja nautin siitä. Tänään meni kaupungilla omenalörtsyt teellä, koska Lumimies on hulluna lörtsyihin ja hän on hoikka ja pelaa korista sekä juoksee silloin tällöin SM-kisoissakin. En ole kauheasti hulluna punaiseen lihaan ja meillä onkin kalaa kahdesti viikossa, mutta tulevana viikonloppuna suostun mieheni grillaamiin pihveihin ja veneperunoihin, joiden kanssa tomaattisalsaa (=yksinkertaistettu versio capresesta, ei juustoa, sillä tuhti ruoka nyt ja tomaatti silputaan pieniksi paloiksi, muuten kaikki samoin) sekä punaviiniä, jota tänään hartaasti valitsimme.
Ollaan nyt vaikka minkäkokokoisia, niin nautitaan elämästä ja sen tarjoamista pienistä ilon helmistä. Yksi ovat puolukat metsässä ja niistä voi tehdä herkullista vispipuuroa ja toinen voi olla vaikka tällainen Lumenelta veloituksetta saamani Lumene Time Freeze Ultra Firm Elixir, joka on kiinteyttävä tehohoito eli seerumi, joka levitetään kasvoille päivävoiteen alle. Tiedän, että moni nyt ihmettelee mikä tähän intohimoiseen kirjabloggaajaan on mennyt ja kiitänkin kaikesta Tiian blogia, jossa minua alkaa aina vähän viirata;) Tuo ihana seerumipullon kuvakin on Tiialta: Kiitos♥ Mutta tämä oli se juttu, joka sekoitti mun pään. Tai sitten se oli se yksi toinen...Käyn Tiialla välillä muka rentoutumassa, mutta sitten huomaankin jotain tuttua heittäytymistä, hulvattomuutta ja kaiken huipuksi vielä blondi...Vakuutan, että kun luen Tiaa tunnen miten otsassani hehkuu teksti OHITUSKAISTA! Oi, minä olen hidas ja väsynyt ja vaikka mitä Tiiamaiseen luonnonvoimaan nähden.

Kiitän Lumenea tuotenäytteestä ja voin ilokseni kertoa, että levitin sitä nyt sekä kasvoille, että decolteelle, en kaulalle, sillä kaulan iho on arvaamaton tapaus eli vaatii omat juttunsa. Tämä kiinteyttävä tehohoito on tehty suomalaisesta puolukkauutteesta ja se yhdessä Skin Messenger Molecules -teknologian kanssa siloittaa ja kiinteyttää ihoa tehokkaasti. Seerumin tuoksu on raikas ja se tuntuu iholla hyvältä. Kun purkki, joka on tosi viehko pumppupullo, on loppu, ette ehkä enää tunne minua.

Minulle tässä puolukkaseerumissa on tärkeää myös se, että Lumene ei tee eikä teetä eläinkokeita raaka-aineille tai tuotteille. Lumene noudattaa EU:n kosmetiikkalaisnsäädäntöä, joka kieltää eläinkokeet. Suomessa kosmetiikka-alan lainsäädänön (sis. eläinkoekiellon) noudattamista valvoo Turvallisuus- ja Kemikaalivirasto, jolle Lumene on velvollinen tekemään selvityksen tuotteiden ja raaka-aineiden turvallisuudesta sekä niihin liittyvistä tutkimuksista, ja lain noudattamisesta toiminnassaan. Tämä siis sisältää myös valvonnan siitä, ettei eläinkokeita tehdä.
Päätetään oppia nauttimaan elämästä sen kaikilla tarjoomuksilla. Sitähän voisi tehdä vaikka puolukka-piparminttumarenkeja Tai omenapiirakkaa Tai sitten vain lukea ja levätä. Tai istuttaa sipulikukkia, kuten minä tein jo tänään. Enpä ole ennen niitä hellemekossa istuttanut. Keskityn tänä vuonna siihen, mikä on helpointa ja mitä minulla on jo tuhat tai ziljoona eli istutan lisää scillaa, joka ei katoa, vaan leviää leviämistään ja näytää kivalta onnnepensaiden juurella ja esikkojen kanssa. Tosin odotan jo kuumana valkoisia varjoliljonani, jotka on luvattu toimittaa viikolla 37, mutta ei ole vielä näkynyt. Koska olen kuitenkin kirjabloggaaja, niin pakko sanoa, että olen niin nauttinut viime aikojen kirjoistani! Eräs erityinen tähti lähitaivaallani on Ompun arvio Silvia Avallonen Teräksestä. Jaettu ilo on aina Iso Ilo♥

Aurinkoista viikonloppua teille kaikille tasapuolisesti! Nautitaan syyskesän upeista päivistä ja hurmaavista illoista, ollaan itsellemme armollisia ja helliä, levitetään seerumia kasvoille, nautitaan vaniljajäätelöä omilla mansikoilla ja oikein tunnetaan miten ihanaa on olla just sellaisia kuin olemme: Täydellisiä naisia!

Love
Leena Lumi

Syyskesälle vielä ikisuosikkini Ville Valon ja Natalia Avelonin Summer Wine

taidekuva Gustav Klimtin Danae

44 kommenttia:

  1. Mun piti kesken kaiken tarkistaa, että luenkos mä nyt Leenaa :D
    Sen verran hauskasti rönsyilit vallan muihin juttuihin, että mun mieleni lähti omille teilleen....ruokiin ja juomiin ja kavereihin ja kaikkiin ihaniin kauniisti kilonsa kantaviin naisiin :) -ruipelot on omassa sarjassaan....
    Ja tiedätkö, tänään(kin) olit mielessä ihan muuten! Jotenkin sinä ja syyshortensia kuulutte samaan pakettiin mun päässäni, ja kun ne hortensiat tänään oli jutunjuurena naapurin kanssa syksyn valontuojina, niin Leenahan sieltä syyshortensioiden joukosta pamahti ajatuksiin. Ja mietin, että mitähän sinä nyt luet, itsellä taas paussia, mutta tuolla odottaa se Gillian Flynn käden ulottuvilla oikeaa hetkeä.

    Jokos mää rönsyilin tarpeeksi?
    Mistä tulikin mieleeni, että köynnoshortensia on tainnut viimein kolmessa vuodessa kotiutua, se osoittaa jopa jo pientä kiipeilyintoa. Viimeinkin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pepi, arvasin, että vielä viiden vuoden jälkeenkin pystyn sunut yllättämään;) Yes!, kyse onkin naisen hohdosta, lumosta, elämänjanosta, ryhdistä, innosta ja ihan kaikesta muusta kuin kiloista.

      Totesihan joku lukija minulle, että minun nimekseni sopisi Leena Hortensia! No, sitten joskus, joskus, osa mun tuhkasta mereen ja osa jonkun syyshortensian alle ja sen hortensian juurella saa kasvaa sitten lumikelloja, joita ne myyrät eivät vieläkän salli mulle!, ja muscareita ja akileijaa. Syyshortensia valaisee pimeimmätkin päivät ja unet. Pepi, Gillian on hyvä, mutta lue silti Hyvä aviomies, sillä tiedän sun nauttivan siitä sataa!

      Ehkä, tai sitten et....olen tottunut, että tulvit yli kuin kevätvirta, silleen kuin minä jaksoin vielä pari vuotta sitten.

      Käyn tänään tsekkaamassa sun puutarhan ja toivon, että siellä on köynnöshortensista juttua. Minä olen kamera valmiina kuvaamaan köynnöshortensoiden ruskan. Viime vuonnahan yhdestä tuli ensin ihan lime. Minullakin kiipeää noin 10 kohteessa ja yksi menee mäntyä, kaksi pihlajaa ja ne muut...Se on aika kuninkaallinen hortensia eikä pidä kovasta ohjailusta.

      Poista
    2. Ei ole sen kummemmin hortensiajuttua, ei köynnöksestä eikä tavallisesta.
      Nyt on kamera ollut yhtä tiiviisti laukussa kuin minä kotona, mua ei nyt flunssa jätä rauhaan. Eilen tosin kävin istutushommissa - ei pitänyt, mutta naapurista tuli kottikärryllinen kuunliljaa, ja siitähän meikäläinen ei kieltäydy :)
      Jos ehdin ja jollei sada, niin tänään käyn jokusen kuvan napsimassa.
      Jos vaikka sitten niitä hortensioitakin...

      Ja nyt mulla meni kirjarahahanat vallan kiinni! Jollen opi kirjastoa käyttämään, niin sitten alan lukea vanhoja alusta, näyttää siltä, että kohta mä olen eläkeputkessa ja rahoille löytyy ihan muita reikiä. Lilla päälimmäisenä.

      Poista
    3. Pepi, ihan tosi...Odotin oikein nyt puutarhapläjäystä sinulta.

      Sen koommin en ole flunssaa kokenut kun aloin napsia 25 mikrogrammaa D:tä purkista joka päivä. R. ja aikuinen tytär lähtivät mukaan ja nyt kolme vuotta ei flunssaa kenelläkään meistä. Kävin sattuneesta syystä huippusisätautilääkärillä ja käytiin samantien läpi kaikki mun vitamiinit ja kaikki kohdillaan,vain kalkki puolitettiin, koska nautin paljon juustoja ja joka aamu jogurtin omilla mansikoilla.

      Minäkin sain viime vuonna naapurilta kottikärryllisen kuunliljaa eikä se ollut edes mun suosikkia vaan sitä kirjavaa, mutta istutin kalliomme reunaan syreenien juurelle ja se onkin ihan napakymppi eli ei yhtään rikkaruohoa vain niitä kuunliljoja.

      Paitsi Pepi, tilaa sieltä kirjastosta sitten ihan heti tuo Hyvä aviomies. Sitä sinä et voi jättää väliin.

      Minäkin olen alkanut nuukialla, peruutan lehtiä, vaihdan edullisempaan kosmetiikkaan, en osta vaattetia etc. Kaikki puutarhaan ja alpeille. Nyt ei edes sisustusta yhtä kukkapöytää enempää ja se on jo onneksi hankittu.

      Poista
  2. Puolukkainen! (tähän semmoinen sydän)

    Mäkin nappasin jo talteen tuon jutun Kylli Kukista. Noiden sun nostamien lisäksi tykkäsin myös (no, koko jutusta), kun hän sanoi, ettei pitäisi urheilla kireenä, naama rutussa, koska on huono omatunto syödystä pullasta. (noin niin ku suunnilleen, lehtijuttu ei ole tässä vieressä, joten ei ole ihan sanatarkkaa tämä)

    Mä olen aina ollut kamalan nirso ruuan suhteen ja se on ollut monesti noloakin. (lyhyesti ja yksinkertaistettuna en ole koskaan oikeastaan pitänyt lihan ja kalan mausta ja vuosikausia kyllä opettelin..) Mutta nykyään, kun niin monella on erilaisia ruokavalioita- ja ideologioita, tunnen olevani suorastaan helppo. Hah!

    Danae, tarina ja tuo kuva, ah!

    Hyvää viikonloppua sinulle ihanainen puolukkainen nainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanna, tässä: ♥♥♥

      Minullakin on se juttujemmassa eli luen sen aina uudelleen ja etenkin katson Kukkin säteilevää valonkantajuutta. Siis just esim. tuo, että kun syö jotain hyvää, se ikään kuin menee hukkaan, koska siitä pitää tuntea pahaa mieltä, synnintuntoa ja katumusta ja kauan.

      Minusta on ok, jos on eettisistä syistä kasvissyöjä, mutta en jaksa heitä majoittaa paria päivää kauempaa, koska itse en ole ja kasvisruokajuttuni rajoittuvat munakoisoherkkuihin ja salaatteihin. Eve oli kasvissyöjä, mutta söi kalaa ja se oli hänelle eduksi siloin kun hän sairastui vakavasti. Hän ylitti lääkräien ennustukset ihan elämänjanollaan ja syömällä hyvin. Hänen kanssaan meillä oli sama lohturuoka: Riisipuuro! Minulta on mennyt maku sikaan ja nautaankin, kun tuotantoeläimiä pidetään niin huonosti ja ahtaasti. En muista milloin olisin syönyt sikaa...ja odotan kauppaan luomubroielria ja pian, kiitos.

      Yhden suositun hesalaisen ravintolan pääkokki totesi jossain haastattelussa, että jos johonkin pöytään tulee 7 hengen seurue,jokaisella voi olla joku ruokaoikku, jota ei syö eli aika rasittavaa. Olet helppo noin yleensä ottaen, mutta et emännälle, joka ei ole kiinnostunut laittamaan pääateriaa kasviksista;) Tällöin suosittelenkin, että lähdetään ulos syömään ja toivon, että aamiaisella käy munakas, paahtoleipä tai jogurtti, edes joku näistä!

      Danae on upea! Kiitos.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  3. Kiitos mukavasta kirjoituksestasi taas kerran. Minusta on kamalaa kun ruokaa haaskataan ja heitetään niin paljon roskiin. ja kuitenkin Suomessakin on joillain oikeasti puutetta ruuasta.
    oikein ihanaa viikonloppua sinne saareen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mummeli, ole hyvä ja kiitos. Eikö vain! Kuitenkin jossain kuolee lapsia nälkään ja me täällä kronklaamme ja haaskaamme.

      Kiitos samoin sinulle & co!

      Poista
  4. Olipa hyvä kirjotus! Iteki luin eilen ton Kylli Kukkin jutun ja nostan hattua sille naiselle...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katarooma, kiitos. Ota se juttu talteen ja lue sitä huonoina päivinä, niin aina muistat valon.

      Poista
  5. Ihana postaus! Luetko/teetkö kirjoituksen Usko, toivo, raskaus -kirjasta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Anonyymi, kiitos.

      En lue. Sen sijaan edessäni erikoislääkäri Pirkko Kiviluodon teksti Helsingin Sanomat 9.9. Ehkäisykielto polkee ihmisoikeuksia.

      Poista
    2. Voi HARMI! Odotin jo analyyttistä otettasi tuosta kirjasta. Itse laitoin sen varaukseen kirjastossa Helsingissä. Taisin olla tänä aamuna jotain vähän yli 250. varaaja.

      Onneksi ei tarvitse lukea omaelämälähtöisesti! Mukavaa viikonloppua sinulle.

      Poista
    3. Minä en jaksa sitä, en vain jaksa. Googlaile niin löydät siitä varmaan lähiaikoina kirjablogiarvioita ja olihan Hesarissa se hyvä juttu. Nyt tuo aihe kiinnostaa ja hyvin monestakin syystä, mutta minulla on tänä vuonna ollut vaikka mitä ja kävin just testissä, jonka tulos vasta parin viikon päästä, kun en ole ikinä ennen ollut väsynyt syksyllä. Syksy on mun voima-aikaa yleensä, mutta nyt kaikki on toisin. Päätin, että en ota mitään sellaisia kirjoja, joissa laitan itseni likoon sataa, sillä sen jälkeen sitä on kuin jyrän alle jäänyt. Luen elämäkertoja, dekkareita, ruokakirjoja ja muuta mukavaa joulua kohden. Keväällä sitten paljon puutarhaa ja uusiakin kujeita - toivottavasti.

      Olen myös onnellinen, että minun ei tarvitse kokea tuota omaelämälähtöisesti, mutta valitettavasti empatiakykyni uupuneiden kohdalla on ääretön...

      Kiitos samoin sinulle.

      Poista
    4. PS. Siis Hesarissa oli hyvä juttu siitä kirjasta. Minun kaasujalkani on aina siinä kohtaa, jossa on tunne, sydän ja sitten vasta analyyttisyys. En voi olla analyyttinen jos joku kärsii.

      Poista
  6. Jaettu ilo on paras ilo, totta totisesti ja sinä jaoit iloa tänne päin suuresti. En nyt kyllä maar muista milloin olisi joku noin nätitsti minusta sanonut, kuin sinä tuolla seerumihommelin kohdalla.

    Hyvä ettei eilen mennyt yöunet, kun näin tämän. Oma rakaskin luki tekstin ja totesi, että niin nätisti Leena kirjoitit ja kyllä sinä vaimo olet paras. Päivä tulvii taas positiivista energiaa.

    Totisesti täytyy kertoa, että nuoria katsoessa tuntuu, että oma vauhti on kuin käsijarrulla ajaisi. Mutta kyllä vaan nauratti tuo "ohituskaista". Johdannainen tuosta kävin autokoulun vasta päälle 30-vuotiaana Latviassa ja ajo-ope Aigars totesi ensimmäisen ajotunnin jälkeen, että meikäläinen on aivan Schumacher. :)

    Että kai sinä oikeassa olet. ;) Hih.

    Kaunista viikonloppua Leena. <3

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiia, totta totisesti on. Kiitos. Ole hyvä vain ja nauti.

      Innostus lisää innostusta, hyvä tuottaa hyvää ja kiitos meidän ihanille puolisoillemme!

      Minä olen kuin käsijarrulla ajava sinuun verrtuna. Sinä olet kuin minä silloin vuonna koivu ja tähti. Arvasin, että bongaat ja tajuat sen! Lumimieskin nauroi. Minä myös kävin autokoulun vasta täällä mäisessä Keski-Suomessa 30+ ja autokoulunopettajani totesi pariinkin kertaan, että minun olisi mahdotonta ikinä oppia taskuun parkkeeraamista ja että ehkä en saisi korttia ollenkaan. No, sattui kohdalle autotalliin peruutus ja siinä olin haka, sillä olin opetellut maastossa bajerolla ajamaan peruuttaen vaikka kuinka pitkiä matkoja;)

      Luota vain minuun;)

      Kiitos samoin sinulle, Tiia!

      Poista
  7. On ihana elää ja nauttia, kun ei tarvitse koko ajan miettiä mitä voi suuhunsa laittaa ja miten liikakilot on saatava pois.
    Elämä pitää elää nauttien jokaisesta hetkestä. Kilot kantaa mielellään, kun elämä on kohdallaan.
    Liikkeessä täytyy kuitenkin olla, eihän elämästä voi nauttia sohvalla istuen ja vuoteessa maaten. Liikunnalla kilotkin pysyvät aisoissa.
    Kiitos hyvästä postauksesta.

    Mukavaa viikonloppua sinulle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arleena, anteeksi, että jäit väliin: R. on kiivennyt yli 100 vuotiaaseen lahoon haapaan karsiakseen siitä oksia. Olen kauhusta kankeana. Hänellä on turvaköysi etc. mutta...Joudumme kaadattamaan puun, koska se on laho. Nyt juoksen aina välillä katsomaan, miten tuo hurja voi.

      Mitäpä nautintoa siitä saa, jos miettii hyvän ruoan tai muiden herkkjen äärellä, mitä niistä seuraa ja montako kilokalria. Yhtä hyvin voi sitten mennä valmiiksi arkkuun makaamaan, sillä elämä ilman nautintoa on kuolemaakin pahempi kohtalo.

      Liikkeessä kannattaa itsensä pitää jo hyvän mielen takia ja sen töhden että voi nauttia elämästään loppuun asti mahdollisimman monin tavoin.

      Likunnan vain pitää olla sellaista, että siitä saa iloa. Minua kun eivät salit kiinnosta eli olen ulkoilmaihminen henkeen ja vereen. Jo puutarhailu tuo minulla 16 000 askelta päivässä ja tietty kaksikerroksisen talon rappujen kulkeminen. Sen päälle patikointia, kuntopyöräilyä, hiihtoa, uintia ja muutamina upeina päivinä issikkavaellusta.

      Ole hyvä.

      Kiitos samoin sinulle.

      Poista
  8. Hyvä, Leena! Minäkin luin tuon Kylli Kukk -jutun ilolla ja sitten eilen vielä yksi kollegani kertoi käyneensä Kyllin joogatunneilla ja kehui niitä kovasti. Ja samoin: syön leipää, leipä on ihan parasta. On toki eri asia, jos on sairauksia tai vatsavaivoja, mutta muuten leipä on suurimpia herkkuja. Vastapaistettu maalaisleipä, tuoreet sämpylät, maukas ja kova jälkiuuniruis...

    Lumenen seerumista kiinnostuin. Löysin seerumit vasta tänä kesänä, en ole aiemmin käyttänyt. Ostin latvialaisen (!) Madaran luonnonkosmetiikka-seerumia, joka tuoksuu ihanasti vähän koivuilta. Mutta periaatteessa olen enemmän Lumene-naisia (ja vähän Body Shop -tyttökin).

    Ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katja, kiitos. Ota sinäkin juttu tlateen, sillä noin positiivista saa lukea harvoin. Minä hymyilen jo kun katson Kyllin kuvia. Oi, Kyllin joogatunit olisivat jotain! Olen itse aikanaan selvinnyt työstressistä joogalla, joten olen vähän aiheen juurilla.

      Kuopuksellamme oli vailja-allergia 16 -vuotiaaksi asti, joten tiedän aiheesta niin paljon, että vain lääkärin todistus saa minut ymmärtämään leivästä kieltäytymisen. Leipä on hyvää! Oli kauheaa kun ei voinut lapsellle antaa leipää! Nyt hänen suurin herkkunsa ovat tietysti pizza ja leipä, mutta koska lapsena tottui, niin myös monet merenelävät, korvasienet, kantarellit, homejuustot etc. Saostin melkein ruoan kuin ruoan sinihomejuustolla, sillä siitä tuli myös makua.

      Tiedätkö, vedin tänään myös kaulaan ja tuntuu siinäkin hyvältä. Kaulahan on se, jolle melkein ei voi mitään. Nyt mun yksi kallis, ei kotimainen seerumi vaihtui tähän kotimaiseen puolukkaseerumiin. Olen koko ikäni käytttänyt vain Lumenen luomivärejä, sillä silmäni ovat herkät. Nyt alan kokeilla Lumenelta muutakin ja tämä seerumi jää käyttööni. Toinen heikkouteni on apteekkikosmetiikka kuten Vichy ja sveitsiläinen Louis Widmer.

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  9. Lempeyden lähettiläs -jutussa oli niin hyvä opetus, että minäkin taidan ottaa sen talteen. Kylli kertoo saaneensa herätyksen itsensä hyvään kohteluun, kun kuuli Estonian uppoamisesta ja tajusi, että jokainen päivä on ainutlaatuinen eikä sitä kannata käyttää itsevihaan vaan positiivisuuteen.Silloin hän otti käyttöön kaikki kauneimmat mekkonsakin ja lopetti niiden säästelemisen.

    Minulla on juuri viimeinen sädetysreissu tehty ja kauhea väsymys, nyt se on ohi -herpaannus. Olin ajatellut, että alan heti kotiin tultua huiskia ja siivota kotia, mutta taidankin ensin kuunnella kroppaaani ja sieluani ja käyttää koko loppupäivän itseni hemmotteluun ja lepäämiseen.

    Ihan hulluja nuo erilaiset ruokapelleilyt. Leipäkö muka epäterveellistä! Sanoo hän ja lähtee tekemään itselleen maukkaan voileivän ennen päiväunia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Marjatta, teeppä se . Minulla on sellainen lehtijuttujemma ja siellä juttu Kyllistä nyt on. Olsin voinut ketoa tuonkin, mutta ei voi lainata lehdestä määräänsä enempää, joten on kiva, että sinä toit tuon asian tänne. Minä olen tullut siihen tulokseen nyt vihdoinkin, kun ystävätär valvoo syöpäsairaan miehensä rinnalla, sen sijaan, että olisi maailmanympärysmatkalla, että kaikki on tässä ja nyt. Mitään ei siirretä millään syyllä. Ei mekkoja, ei matkoja, ei uuden puun istutusta, ei kaukana asuvan vanhuksen tapaamista, ei mitään.

      Hyvänen aika sentään: Onnea♥ Miten nopeasti se menikään täätlä katsoen, mutta tiedän äitiä sytostaattihoidon aikana hoitaneena, että sinulle tuo aika oli pitkä. Nyt jos koskaan, kuuntele itseäsi. Mitä siivoamisista. Ei ne pölyt minnekään karkaa. Vähän kuin se Marttaliiton ohje, että älä siivoa komeroita ennen joulua ellet aio viettää joulua komerossa.

      Tiedätkö, minua nuo ottavat päähän enemmän kuin voin sanoa julkisuuteen. Kun näin pienen tyttöni olevan ilman leipää 16 ikävoteen ja silloin gleteenittomat leivät eivät olleet mitä tänään, päätin, että jos tästä selvitään, meillä ei ruoalla ronklata. Voin vieläkin kyynelehtiä kun näen nyt aikuisen tyttäreni haukkaavan leipää...Sinne lähti just Lumimieskin. Taidan minäkin ja sitten teelle ja sen kanssa on pullaa. Äidilleni kahvi/teepöytä ilman pullaa tai kakkua on kauhistus. Eikä mammakaan ikinä sanonut, että juodaan pelkät teet tai kahvit, aina oli ainakin pullaa.

      Hyvää viikonloppua sinulle.

      Poista
    2. Selasin lehtiä tuossa sohvalla ja näin sen elämäntaito-oppaan esittelyn jonkin lehden takakannessa. Upean näköinen, ja mikä nimi KYLLIN HYVÄ!

      Poista
    3. Marjatta, parempi ei varmaan ko. kirjan nimi voisi olla. Mekin olemme KYLLIN HYIÄ.

      Poista
  10. Scilla leviää nätisti siemenstäkin ♥

    P.S.
    Mieheni eilen säästi 293 € ihan design-homma!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hannele, tottakai, eihän niitä minulla muuten olisi ziljoona;) Halusin nyt vain niitä nopsasti juuri istutettujen pensaiden ja puiden likelle ja muutamiin ongelmakohtiin. Kohta ei tarvitse enää istuttaa yhtään esikkoa tai scillaa, sillä eiköhän niitä jo ala olla;)

      Tulen katsomaan Ihmiehen tekosia!

      Poista
  11. Kyllä maailma on niin ulkoisen hapituksen vallassa, jottei SAA olla tavallinen. Olenkin ajatellut kun joku kysyy miksi meikit on jäänyt laukkuun ? On ihana vastata jotta tunnen itseni niin raikkaaksi ja kevyeksi sekä kauniiksi näin. Arvaa tykkääkö kysyjät jos itse on mitä sattuu. En ole vieläkään tottunut ihmisten itsensä hoitamattomuuteen. En tarkoita mitään koreilua vaan puhtaat hiukset sekä vaatteet. Mut täällä ei oo tapana. Ruoka puoli on myös maalaisilla hakusessa nekun syö sikaa ja juo lehmällisiä. Koko ajan ne valittaa omaa painoaan ja seli seli. Täällä pelätään olla ihan oma itsensä hoidettuna ja ylipainonsa hyväksyen. Inhoan kun ne valittaa sitä koko ajan , miksei ne vaihda uutta minää. Minua pidetään kummallisena kun olen tottuinut olemaan hoidettu ja puhdas. En minä mikään mannekiinikokoa ole enään vaan lääkärini sanoin normaali nainen. Hyvästä ruuasta tuon ukko-kultani kanssa nautimme. Tänään kasvis-juures pannu ja lohta-sieniä kastike sekä paljon tuoreita vihanneksia, lautanen oikein iloitteli väreissään. Lasi lempi valkkaria ja olo kuin kuningattarella. Vaikka vikoja on ja se rajoittaa minun elämää niin kumminkin nautin siitä mikä tuo itselle hyvän mielen Samaa toivon kaikille ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sirkkis, sinähän olet glamouria ja lady: Se näkyy kuvistasi. Olet tyylikäs ja hoidettu ja upea. Normaali nainen on kauhean laaja käsite ja hyvä niin. Ruonalaitto ja siitä nauttiminen yhdessä on elämän nautintoja,joiden ei soisi ikinä loppuvan. Tuo lohta ja sieniä on meillä usein. Ja aina on salaatti ja usein vielä patonkia suoraan uunista. Hyvään ruokaan kuuluu suosikkivalkkari tai punaviini. Siinä sitä sitten on kuin ruhtinatar, jolta sinä kyllä näytät olipa sitten kremppaa siellä tai täällä, asenne ratkaisee.

      Ruhtinaallista viikonloppua sinulle & co♥

      Poista
  12. Hauska postaus! ja muistain miten söitte lörtsyjä siellä torilla:D Tuo puolukkaseerumi kuulostaakin hyvältä,eikös puolukassa olekin kaikkea hyvää:)
    Muuten,mitä Hesarissa luki raakaravinnon vaaroista? MInähän olin noin 7 vuotta sittne puoli vuotta pelkästään raakaravinnolla,voin todella hyvin ,nukuin erittäin vähän ja olin täynnä energiaa,mutten voinut sen yli puoli vuotta olla ilman juustoja,kalaa ja kananmunia,joten se siitä,Tosin kyllä teen usein raakaherkkuja kuitenkin;etenkin raakajälkkärit ovat niin herkullisia.
    OIkein ihanaa viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jael, kiitos. R. niihin on hulluna ja minä seuraan perässä. Kaikki alkoi Savonlinnasta, koko lörtsytouhu;) Sinä rakastaisit puolukkaseerumia!

      Vaikka mitä. Juttu on sivun pituinen, joten en saa siitä edes kattavaa lyhennystä laitettua sinulle. Ihmettelen vain, miten myrkyttynyt minä nyt olen rucolasta ja tomaastista. Kun syömme Viherlandiassa. minulla on puolet isosta lautasesta rucolaa ja tomaattia ja kotona aina tomaattia ja tänäänkin tomaattisalsaa. Punajuuren tiesin, mutta sitä syönkin vain kypsänä. Koko juttu lähti siitä, että 'mistä tietää, mitä kaikkea voi laittaa suuhunsa turvallisesti kypsentämättömänä?' Ja yksi pointti oli nyt se, että kun jotkut tekevät smoothieta, he änkeävät noita ns. terveellisiä sinne ja voivat tietämättään saada elimistöönsä vaikka gyromytriniä, nitraattia etc. Mieti sunkin eräitä juttuja, niin ehkä kaikki johtuu tästä. Hapenkuljetus elimistössä heikentyy ja se voi vaikuttaa vaikka mihin. ja esim. ADI-arvoa suurempien nitraattimäärien jatkuva syöminen synnyttää mahalaukussa nitrosoamiineja, jotka saattavat pitkän altistuksen seurauksena lisätä syöpäriskia. Ja tämän toteaa erikoistutkija Ana Hallikainen. Mun uusi suosikkini pinaatti on tietenkin listalla, mutta en ikinä syö sitä raakana vaan kypsennän sitä eli teen siitä lisukkeen, jota voi nauttia vaikka kanan kanssa lisukkeena. Tuon herkun opin Zürichissä. Sen lisäksi on olemassa kasvisten luonnollisia myrkkyjä, kuten papujen lektiini, perunoiden glykoalkaloidit etc. Raa'at pavut sisältävät lektiiniä sata kertaa enemmän kuin huolellisesti kypsennetyt.

      Kuka haluaisi olla ilman juustoja, kalaa ja kananmunia! Kaikki oikein superfoodia, kun listätään mukaan vielä suomalaiset marjat ja varmaan monen mielestä ruisleipä. Onneksi minä en ole ikinä pitänyt raa'oista vihanneksista tomaattia ja rucolaa lukuunottamatta, mutta tomaatista en luovu, joten...;)

      Kiitos samoin sinulle!

      Poista
  13. Olipa ihanaa luettavaa ♥ Itse olen oppinut olemaan ylpeä itsestäni ihan sellaisena kun olen, toki terveys syistä yritän koko ajan pitää itsestäni enemmän ja parempaa huolta, ilman vaakoja ;) Aurinkoista ja onnellista viikonloppua sinulle ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, kiitos♥ Sama täällä. Ei mitään vaakaa: Vaatteet kertovat missä mennään.

      Kiitos samoin sinulle ♥

      Poista
  14. Hiphei ja ihan sama mieltä! Ihan liian paljon me naiset tuijotetaan kilojamme ja ollaan onnettomia sen takia, että ollaan omasta mielestämme liian sitä tai liian tätä. Eikä tämä ole mitenkään nyt sitä vastaan, etteikö pitäisi pitää itsestään huolta, liikkua ja syödä hyvin. Mutta äärimmäisyydet on aina huonoja.

    Suloista viikonloppua sinnekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjailijatar, kiva kuulla. Juu, siinä voi elämä mennä ohi vaakaa katsoessa ja joka herkkupalaa surressa. Itsestä huolenpitäminen on aivan eri asia kuin itsestään murehtiminen ja kärsiminen. Äärimmäisyydet ovat useinkin syvältä ja myös tässä eli kaikkea kohtuudella, vaikka se voisikin kuulostaa tylsältä, se on niin totta.

      Kiitos samoin sinne mun syntymäkaupunkiin!

      Poista
  15. Mikä ihana kirjoitus meille kaikille naisille! Kylli sanoo, että meidän ei pidä pahoinpidellä itseämme ajatuksilla. Viisas lause! Herätti ajatuksia, hyviä!
    Ja entä sitten tuo Lumenen puolukkaseerumi, sekin kuulostaa hyvältä, sitä pitää kokeilla.
    Käydään muuten samassa paikassa "kyläilemässä" - Tiian luona. Hymyilytti kun sanoit, että siellä alkaa "viiraamaan". Niin se on, mainio nuori nainen!
    Kiitos kivasta postauksesta, sinä myös niin mainio nainen!
    Aurinkoista viikonloppua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulia, kiitos. Meidän kaikkien pitäis ryhtyä Kylliksi!

      Seerumi sopi ainakin minulla jopa kaulan iholle. Tiialla pitää käydä vähä väliä virkistymässä. No, Tiiaa saan nyt kiittää tuosta puolukkaviirauksestakin. Ja hän nimittää itseään keski-ikäiseksi;)

      Ole hyvä ja kiitos samoin sinulle aurinkoa viikonloppuusi!

      Poista
  16. Hieno postaus. Käyn huomenna etsimässä perjantain lehden käsiini ja luen jutun kokonaisuudessaan.

    Mikään ei ole niin surkeaa kuin nuuduttaa itsensä omilla pahoilla puheilla, mollaamisella, kiduttamisella, ylenmäärin kontrolloidulla liikunnalla ja ruuan liiallisella tarkkailulla, liian vähällä nukkumisella. Kun täällä ollaan juuri nyt elämässä, niin elämän pitäisi olla nautintoa niillä mahdollisuuksilla kuin vain mahdollista. Kaikkeen ei aina ole varaa, mutta se miten onnelliseksi itsensä tuntee ei ole rahasta kiinni, kuten ei ole kiloistakaan, lannemakkaroista, liian ohuesta tai paksusta tukasta, kivusta kropassa (kokemusta on) tai kalorien määrästä.

    Meille kahdelle tämä ei onneksi taida olla ensisijainen ongelma ;-) Kehitän kyllä joitain ongelmia, mutta nautintojen välttäminen ei kuulu niihin, heh heh.

    Siispä uskon näin sunnuntai-illan alkaessa, että päivänne on ollut hedelmällinen ja täynnä hyviä hetkiä.

    Halit ♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Birgitta, teeppä se.

      Pitää nauttia ja huomata se, mitä on, eikä tuhlata ainoaa elämäänsä ajamalla takaa virvatulta. Ellei itseään osaa arvostaa ja nauttia elämästä, on kuin hukkaisi jotain arvokasta ja ainutlaatuista.

      Enpä usko, sillä taidamme olla kaikkien aistien juhlien vaalijoita♥ No aina jotain pientä pitää olla;)

      Kiitos kyllä ja toivon samoin!

      Halit♥

      Poista
    2. Oi, olipa taas ihanat kuvat ja täyttä asiaa sulla!

      Itse ihmettelen, kuinka ruokavalioista on tullut joillekin kuin uskonto. Sen huomaa vaikkapa facebookin tietyissä sairaus-vertaistukiryhmissä, joissa vaikkapa gluteiiniton ruokavalio on joillekin se ainoa ja oikea., Sitä sitten tuputetaan muillekin aika aggressiiviseenkin tyyliin. Sitä epäilevät tai kritisoivat ovat heti luopioita ja syntisiä, joiden pitäisi pikimmiten tulla oikeaan uskoon. Miksei voi vain kertoa, että tämä on auttanut minua, mutta ymmärtää, että kaikille ei sama sovi, tai ei ole edes halua jättää viljoja, perunoita, maitoa ja muuta nykyisin niin hirveän "syntistä".

      Sanna

      Poista
    3. Sanna, kiitos.

      Se on tosiaankin kuin jokin lahkolaisuus, johon muutkin on saatava mukaan. Kiihkoilua omista syömisistä ja syömättömyyksistä, mutta miksi jauhaa siitä, miksi ei olla hiljaa ja antaa muiden olla tuolta tuputukselta rauhassa. Meikä ei nyt tätä suuntausta aio lähteä kannattamaan. Kun on kokenut, että lapsi ei 2-vuotiaasta 16 ikävuoteen voi käyttää viljoja, kananmunaa eikä maitoa, tuntee tehneensä kuin ihmeen, kun siitä selvittiin, joten tällainen ruoalla pelaaminen pelkästään ärsyttää. Joten sitä, ei kiitos! ainakaan minulle. Ollaan kaikessa rauhassa syntisiä;)

      Poista