keskiviikko 28. syyskuuta 2011

TARKOIN VARTIOITU TALO

On aina yhtä ihmeellistä saada lumisadepallo. Erityisen ikimuistoista se on Georgille hänen täyttäessään kolmekymmentäkuusi vuotta Brightonissa vuonna 1935. Lahjan on valinnut itse hänen juuri kävelemään oppinut tyttärensä Ariana ja äiti Zoja vakuuttaa, että hän ei vaikuttanut valintaan eli mystiikka astuu jälleen esiin eikä syyttä, sillä pallon sisällä, lumisateen hunnuttamana on Pietarin talvipalatsi. Ja vuosia myöhemmin Ariana synnyttää pojan, joka saa kasteessa nimen Michael. Käännämme palloa ja näemme Marian ja Anastasia leikkivän lumisateessa koiriensa kanssa, Tatjana ja Olga kävelevät puiston käytävillä, Aleksei silittää pientä spanielia, jonka nimi on Joy ja palatsin ikkunaverho heilahtaa... Muistamme, että Mihail oli ensimmäisen Romanov-sukuisen nimi, ja Mihail oli hän, jonka hyväksi Nikolai II luopui kruunusta.

John Boynen Tarkoin vartioitu talo (The House of Special Purpose, Bazar 2011, suomennos Laura Bäck) on fiktiivinen, kerroksellinen kuvaus sekä Nikolai II:n perheen kohtalosta talonpoika Georgi Daniilovitš Jatšmenevin välittämänä että kertomus Georgin ja hänen perheensä elämästä Englannissa Venäjän vallankumouksen jälkeen. Kaikki alkaa vuodesta 1915, jolloin nuori Georgi tulee pelastaneeksi tsaarin serkun ’Iso Nikolain’ eli Nikolai Nikolajevitšin hengen estämällä salamurhan. Tästä kiitokseksi Nikolajevitš järjestää Georgin tsaarin pojan Aleksein henkivartijaksi, jota kautta köyhä ’musikka’ saa tulla osaksi perhettä, joka puolestaan on yhtä suurta perhettä koko Euroopan kuninkaiden ja kuningattarien kanssa. Osaksi perhettä, jonka kohtalo päättyy eräänä kuumana heinäkuun yönä Jekaterinburgissa tavalla, jota jälkimaailma historiantutkijoista kirjailijoihin ei kykene unohtamaan.

Mietin kirjaa lukiessani, että olen hieman väärä henkilö tästä kirjasta kirjoittamaan, sillä Romanovit ovat suuri kiinnostuksen kohteeni, joten liika tieto fiktiivistä kirjaa lukiessa saattaa lisätä tuskaa. Irrotin kuitenkin tiedollisen otteeni ja annoin mennä, jolloin koin Boynen kuljettavan tarinaa tavalla, jonka irlantilaiset perivät jo geeneissä. Väistämättä vastaani tuli vertailua tai pientä tarkennusta kun muistin mitä olin lukenut Edward Radzinskin kirjasta Viimeinen tsaari – Nikolai II:n elämä ja kuolema, tsaaritar Aleksandra Fjodorovnan hovinaisen muistelmista Anna Virubova - Keisarinnan hovineiti sekä viimeksi kirjasta Nikolai II – Suomen suuriruhtinas, mutta en löytänyt mitään häiritsevää. Sen sijaan sain Rasputinin ihan nimensä mukaisena irstailijana, pahempana kuin olisin uskonutkaan ja tsaarittaren juuri niin ylimielisenä kuin olin hänen kokenut olevankin muille paitsi perheelleen. Dramaattisesti Boyne käyttää Rasputinia avukseen Georgin tarinan kehittämisessä antaen hänelle roolin yönä jona Felix Jusupov ja Dmitri Pavlovitš tekevät veristä historiaa, historiaa, joka olisi voinut pelastaa tsaarin perheen, jos se vain olisi tapahtunut paljon, paljon aikaisemmin. Rasputinista kansa sai vahvan lyömäaseen etenkin tsaarin puolisoa vastaan ja sitä kautta…

Kirja oli minulle hieman ennalta-arvattava ja pientä epäuskottavuutta Boynen teksti sisälsi suhteessa Georgin edesottamuksiin ja kykyihin. Siitäkin huolimatta pidän kirjaa hyvätasoisena lukuromaanina, jota suosittelen etenkin heille, joille Nikolai II:n ja hänen perheensä elämä ja tragedia ovat vieraita. Tästä on hyvä aloittaa. Saada kiinnostus yhteen historian traagisimmista perhekohtaloista ja siitä alkaa sitten lukea, mitä tietokirjailijat heistä kertovat. Ja kun on lukenut viisi tai viisitoista kirjaa, ei kukaan siltikään vastaa kysymykseen: Miksi Englanti ei pelastanut perhettä, vaikka tsaaritar oli kuningatar Viktorian tyttärentytär ja Nikolai Edwardin serkku? Mikä politiikka vai peräti yleinen mielipide oli vastaan pelastaa viattomat lapset, kun on todistettu, että heidät olisi päästetty lähtemään Venäjältä ennen Jekaterinburgia ja ehkä vielä sen jälkeenkin? Niin paljon turhaa kuolemaa…

Tarkoin vartioitu talo sisältää otsikoidut luvut, joista voimme aavistella, missä tai millä aikakaudella liikumme. Boyne osaa pitää lukijansa koukussa, siitä kertovat jo lukujen ’nimet’: 1981, Kašinin prinssi, 1979, Talvipalatsi, 1941, Valkeat yöt, 1935, Nevajoki, 1922, Matka Jekaterinburgiin…

Kirjan kansi on kaunis kuin lumisadepallo, jonka Georgi sai tyttäreltään Arianalta, Michaelin tulevalta äidiltä.

Ravistin palloa, ja pohjalla levänneet lumihiutaleet nousivat kuvun yläosaan, laskeutuivat pehmeästi palatsin katoille ja leijuivat hitaasti alas, ja muistojeni henkilöt astuivat esiin piilopaikoistaan, nostivat katseensa taivaalle ja ojensivat kämmenensä, hymyilivät toisilleen saadessaan olla taas yhdessä ja toivoivat että tuo hetki kestäisi ikuisesti eikä tulevaisuus koskaan tulisi.

***

Kirjasta on lisäkseni kirjoittanut ainakin Sara

29 kommenttia:

  1. Hmmm, et selvästi ollut ihan kauhean vakuuttunut tästä. Sara tykkäsi enemmän. Ehkä odotan vielä kolmannen arvion ennen kuin päätän, haluanko lukea kirjan itse vai en. :) Tuo kansi on kyllä aivan mielettömän kaunis!

    PS. Myöhemmin tänään tulossa toistaiseksi viimeinen Kirjahyllykeskiviikko!

    VastaaPoista
  2. Karoliina, Sara tykkäsi hieman enemmän. Minulla on rasitteena tämä Romanov-harrastus, mutta siltikään en olisi jättänyt kirjaa lukematta.

    Tämän lukee nopeasti ja kun ennakkoon ei odota ylisuuria, voikin yllättyä postiviisesti.

    Voi hitsi, kun en muista mikä kirjain;-) Laita ajoissa, sillä tänään en valvo koneella.

    VastaaPoista
  3. Minulla on yksi hyvä Romanov-kirja,ja myös kiinnostusta,mutta tekee mieli lukea tämänkin kirja,vaikkakin on fiktiota suurin osin.

    VastaaPoista
  4. Todella kaunis kansi.

    Vallankumoukselliset eivät tajunneet, että he tekivät keisarinsa perheestä kuolemattomat, suuren myytin, pyhimyksiä, joita ei voi unohtaa, kuten kirjoitit, Leena.

    Sairaan pojan ja hänen viattomien sisartensa julma murha on ollut suuri taakka venäläisten kollektiivisella omallatunnolla. On varmaankin edelleen. Ja siellä kansallisia traumoja ei hoideta niin kuin esimerkiksi Saksassa.

    Romanovit olisivat olleet täydellinen, onnellinen perhe jossain muualla. Tsaaritar oli kuningatar Viktorian kasvatti, hän ei sopeutunut Venäjän juhlivaan rappeutuneeseen yläluokkaan.

    Näen Rasputinin jakautuneena persoonallisuutena, näen hänessä myös hyvää. Aito venäläinen ilmiö. Hän oli ainoa, joka pystyi auttamaan Aleksandraa, jolla oli sairas poika.

    Sairaus voi muuttaa historiaa. Tulee mieleen myös Ranskan teini-ikäisen kuninkaan Frans II:n kuolema korvatulehdukseen.

    Nikolai parka. Hänen olisi pitänyt saada olla englantilainen kartanonherra ison perheensä kanssa. Kauniin äidin ja voimakkaan isän pojalla oli niin onneton loppu. Englantilaiset pelkäsivät niin paljon vallankumousta, että eivät uskaltaneet ottaa Romanoveja Englantiin.

    VastaaPoista
  5. Tänään on vuorossa koko loppulitania: X, Y, Z, Å, Ä ja Ö, sillä minulla ei ole kuin yksi kirja, joka mahtuu noihin raameihin! Lähden kolmen maissa liikenteeseen loppupäiväksi ja -illaksi, joten postaan ihan pian.

    VastaaPoista
  6. Jael, kyllä fiktio kiinnostaa minuakin ja etenkin sen ja faktan sekoitus. Ei tämä ole huono kirja, minä olen tälle kirjalle vain hieman väärä, mutta kuten sanoin Karoliinalle: En olisi kesken jättänyt.

    Katsotaan, mitä luet jouluna;-)

    VastaaPoista
  7. Ilmoitan jo nyt, että tulen hyvin todennäköisesti äänestämään tätä kauneimman kannen valinnassa! Tai en nyt ihan vanno sentään, voihan olla, että marssitat eteemme sellaisen kavalkaadin, että joku muu kiilaa edelle :)

    Kiinnostavan kuuloinen kirja, mutta en ihan vielä innostunut kuitenkaan. Niin paljon kuin historiallisista romaaneista pidänkin, on aiheita, joista luen mieluiten tietoteoksesta.

    VastaaPoista
  8. Saa nähdä... Luen aika valikoiden historiallisia romaaneja. Rakastan historiaa, mutta pidän eniten tietokirjoista, historiaa sivuavista elokuvista sekä mahdollisuuksien mukaan museoissa kiertelystä. Aion lukea tämän syksyn mittaan, koska ihastuin Boynen Nooa Notkoniitty karkaa kotoa-lastenromaaniin. Mutta ihan vielä ei ole Tarkoin vartioidun talon aika.

    VastaaPoista
  9. Anna, kansi on kuin minun živagolaiset uneni...Toimittajana olleassani toinen pakinoitsijanimimerkkini oli Lara. Näen unia, joissa troikka kiitää, lumi tupruaa ja...

    Kaikesta täysin samaa mieltä kanssasi. Aleksandra, Sunny', tarvitsi Rasputinia todella kipeästi ja on toteennäytetty, että hänellä oli parantajan kykyjä elleivät kirjoittajat vääristele menneisyyttä. Ehkä olisi vielä selvitty juoruista, joita liikkui tsaarittaresta ja Rasputinista ellei Aleksandra olisi niin kovasti halunnut puuttua nimityksiin, joilla hän keräsi muidenkin kuin tavallisen kansan vihoja perheen ylle.

    Nimenomaan: Nikolai parka! Vaikka kyynelehdin valkeita ruhtinattaria, niin säälittävin kaikessa oli Nikolai, joka ei olisi ollenkaan halunnut olla tsaari. Hän ja Aleksadra, Nicky ja Sunny, olivat aidosti rakastunut pari, jolla oli vahva perheyhteys mistä lapset saivat paljon. Kunpa he olisivatkin saaneet olla osa Englannin yläluokkaa, sillä tuskin heistä kukaan olisi enemmästä perustanut, sillä perheonni oli heille tärkeintä ja mitä he saivatkaan sen sijasta. Kukaan ei ole luvannut, että elämä on oikeudenmukaista, mutta jotkut vääryydet tuntuvat sateenkaaren tuolla puolen.

    Anna, jos haluat lukea Ipatjevin talosta kaiken ja siitä yöstä sekä sitä ennen Nickyn ja Sunnun rakkauskirjeitä, lue venäläisen näytelmäkirjailijan Radzinskin kirja Viimeinen tsaari - Nikolai II:n elämä ja kuolema. Tuo Virubova kirja täydentää edellämainittua, sillä Anna oli innokas kameran käyttäjä ja tsaarittaren lähin nainen. Anna asui viimeiset vuotensa Suomessa ja oli syvästi uskonnollinen.

    Tuomi-Nikuloiden kirja on kaikkein upein ja se onkin minulla aina 'esittelytelineessä'. Se on myös kirjallisesti sekä kuviltaan tasokkain, mutta ensimmäiset ovat kiihkeitä ja Radzinski on jopa tavannut yhden miehistä, joka oli mukana Ipatjevin talossa murhayönä.

    Minulta on tulossa nyt syksyllä vielä kaksi Romanov-kirjaa.

    Mukavaa viikon jatkoa Anna ja kiitos, kun olet niin kiinnostunut lempiaiheestani♥

    VastaaPoista
  10. Karoliina, kiitos! Onko elämää aakkoskisan jälkeen;-)

    ***

    Amma, sinä ratkaisit viimeisen ehdokkaan! Yleensä on ollut 12 kantta ja minulla on edessäni vihko, johon olen merkannut 11, nyt lisään tämän eli hyvä valinta. Minähän saan itse valita vain ehdokkaat, mutta en saa äänestää kauneinta kantta.

    Minä melkein arvasin, miten asennoidut tähän. Minulta on tulossa kaksi tietokirjaa Romanoveista. Tosin en ole niihin vielä ehtinyt tutustua, mutta näin olen ymmärtänyt niiden olevan.

    Huomasithan, että tein Kelopatrasta tutkijan kirjan. Takuulla syväluotaavin kirja Kleopatran elämään.

    Kyllä Tarkoin vartioitu talo myy hyvin joulumarkkinoilla ja minäkin tulen sitä suosittelemaan joululahjaksi. Minun äitini esim. rakastaisi tätä kirjaa.

    VastaaPoista
  11. Katja, minusta tuntuu, että voisti pitää tästä. Sinä pidät kauniista kirjoista.

    Minusta taas tuntuu, että Boynen Poika raidallisessa pyjamassa olisi voinut olla minun kirjani.

    Mutta: Minusta tuli nyt kuitenkin Boynen lukija, sillä sen verran tässä oli sitä irlantilaista taikaa.

    VastaaPoista
  12. Oih. Kirjoitit tästä juuri niin melankolisen kauniisti, kuin uskoinkin sinun tekevän! Kiitos Leena! <3

    Ja samaa mietin kuin sinäkin, tämä teos antaisi varmasti eniten lukijalle, joka ei tietäisi Romanoveista mitään ennestään. Minäkin muistin liikaa, ja siksi eräätkin juonenkäänteet olivat minulle selviä jo varhaisessa vaiheessa (arvaat varmaan mitä juonenkäännettä tarkoitan... :). Lisäksi minua häiritsivät paikoitellen pienet yksityiskohdat, kuten esimerkiksi Ipatjevin talon ikkunat, jotka eivät olleetkaan valkoisia... Jossain vaiheessa piti vain päättää antaa olla ja antaa tarinan viedä mennessään, jonka se sitten tekikin.

    Ja tuohon mitä sanoit Katjalle, minäkin uskon että tämä kirja on juuri Katjan makuun. Kaiken synkän ja surullisen historian lisäksi kirjassa on kuitenkin paljon hämmästyttävän kuulasta kauneutta. Minustakin tuli tämän kirjan myötä Boynen lukija, ehdottomasti. Mies on taitava tarinankertoja!

    Tuli tuossa muiden kommentteja lukiessani mieleen, että minun pitäisi lukea enemmän Rasputinista. Tunnen miestä kohtaan vain puhdasta inhoa, enkä osaa nähdä niitä hyviä puolia. Tähän vaikuttaa ehkä myös ihailemani lukion historianopettajani näkemys asiasta. :) Pitäisi tietää enemmän, ehkä sitten pystyisin suhtautumaan mieheen neutraalimmin. Mielenkiintoista on muuten se, että yksi sinun elämääsi suuresti vaikuttaneista henkilöistä on äidinkielenopettajasi, minulla taas lukion historianopettaja, joka viimeistään sytytti sydämeeni ikuisen liekin ja janon historiaa kohtaan. Ihmeellinen mies, jolla oli erityiset ja varsin poikkeavat opetusmetodit. :)

    Ja Anna Amnellin kommentin loppu nosti melkein kyyneleet silmiini. "Nikolai parka. Hänen olisi pitänyt saada olla englantilainen kartanonherra ison perheensä kanssa. Kauniin äidin ja voimakkaan isän pojalla oli niin onneton loppu." Oih, niin totta!

    VastaaPoista
  13. Syvä henkäys - tässä se on! Minun vuoden kanteni. Niin kaunis ja erilainen kuin tähänastiset. Lunta ja lumoavat vaunut, ah!

    VastaaPoista
  14. Sara, kiitos♥ Mistä sitä tietää vaikka minussa velloisi slaavilainen veri täynnä vilkaasti vaihtuvaa melankoliaa ja iloa;-) Oikeasti, koska äidin puolen sukuni juuret ovat Karjalassa, en osaa välttyä tältäkään ajatukselta ja mistä outo tyköveto itään...ja Romanoveihin. Ja miten outoa, että kun ensimmäisen kerran tanssin Elämäni Miehen kanssa sävelmä oli teema elokuvasta Tohtori Živago eli Laran sävelmä. Sitä ennen irlantilaisbrittiläinen orkesterin laulaja ilmoitti, että 'illan rakastueimmalle parille' joten yleisö seisoi ympärillämme ja saimme tanssia hitaan valssimme kuin jossain filmissä...

    No niin, tällaista minulle tekee kaikki mikä liittyy menneeseen Venäjään.

    Toki, toki tiedän, mutta en halunnut pilata muiden lukuiloa. Kirja on kuitenkin hyvä. Hyvä ettemme kumpikaan paljastaneet myöskään juonesta liikaa.

    Ipatjevin talon ikunat oli kalkittu, niin että niistä ei nähnyt sisälle eikä ulos. Näin muistaisin...

    Niin, tämä on minunkin mieletäni Katjan kirja. Ja Boynea lueme jatkossakin.

    Minun historianopettajani olivat miehiä ja toinen oli ylierikoinen ja toinen hirveän tylsä, mutta historia otti minut silti. Mitä olisikaan ollut, jos opettaja olisi sytyttänyt minut historiantuleen! Äidinkielenopettajani olivat niin suuressa merkityksessä elämässäni, että sitä ei voi tässä edes kertoa. Se on kuitenkin varmaa, että ilman heitä minä en olisi minä.

    Anna Amnell on niin oikeassa...

    VastaaPoista
  15. Nette, niinpä...kun katson tuota kuvaa, mietin jos sittenkin olen elänyt jo yhden toisen elämän, istunut troikassa, nimeni on ollut Lara ja...Silloin sinäkin olisit varttislaavilainen;-)

    Ole tarkkana, tämä kansi menee Valitse Vuoden 2011 Kaunein Kansi -kisaan.

    ***

    Riitta Sinikka, kiitos samoin! En juo nyt teetä ruusukupista, vaan muumien Taikatalvesta. Olen siis ottanut talvimuumit jo esille;-)

    VastaaPoista
  16. Todella kaunis kansi tuossa kirjassa!

    Kiva kun osallistuit haasteeseen blogissani:)
    Valitsin sinulle seuraavat viisi sanaa/asiaa:
    1. Nainen
    2. Puutarha
    3. Amsterdam
    4. Unelma
    5. Perhe

    VastaaPoista
  17. Viimeisen tsaarin perhe oli mielestäni tyypillinen viktoriaaninen perhe.

    Linkissä vanha lehtijuttu, jonka tein Kotilieteen ja joka oli alkuna kiinnostukseeni Viktorian ja Edwardin aikaan ja johti osaltaan Aurora-kirjoihini.

    VastaaPoista
  18. Susanne, eikö vain: Menee kaunein kansi kisaan, saat sitten sinäkin tulla valitsemaan ja olet samalla mukana arvonnassa.

    Hurjaa;-) Kiitos♥

    VastaaPoista
  19. Anna, he olisivat olleet aidosti onnellinen viktoriaaninen perhe ilman Venäjän valtaistuimen taakkaa.

    Yritin etsiä riittävän isoa kansikuvaa siihen Aurora ja Pietarin serkut, mutta en vielä löytänyt, mutta jos saan luvan, voin laittaa siitä puffin viikon sisällä pienlläkin kuvalla ja linkitän blogiisi. Tiedän yhden, jota voi kiinnostaa paljonkin...Myös se villikyyhkyskirjan kansi olisi hurmaava. Minulla on sähköposti esillä profiilissani, sinulta en löytänyt...

    VastaaPoista
  20. Voi Leena minkä teit! ;) No nythän minua alkoi kiinnostaa Pasternakin Tohtori Živago!! Missäs välissä minä sen luen?? :D

    Parikymmentä vuotta olen lukenut Venäjästä ja sen historiasta vain tietokirjoja ja kaunokirjallisuudessa pysähtynyt tiukasti aina siihen vanhan rajan tuntumaan Suomen Karjalan puolelle, mutta nyt se lopulta tapahtui: olen ylittänyt rajan ja löytänyt Venäjälle sijoittuvat kaunokirjat ja olenkin niistä ihan pyörryksissä ja ihastuksissani! Ja kun sinä vielä kirjoitat niin hurmaavan mukaansatempaavasti troikka-ajeluista lumen pöllytessä, niin olen ihan myyty. :)

    <3

    VastaaPoista
  21. Sara, eihän Živago voi olla sinulla lukematta!

    Sinä ylitit nyt rajan, nousit troikan kyytiin...troikka kiitää, lumi pöllyää, koirat haukkuu, nainen nauttii...slaavilainen intohimo valtaa sinut ja olet Lara, jolle voi tapahtua ihan mitä vain...

    Ja minä olen tänä vuonna löytänyt unkarilaiset runot. Niissä on melkein kaikissa jotain niin uniikkia...

    Koita hankkia se Živago omaksi, ettei tule aika paineita. Unohda nyt Sinuhe hetkeksi ja ollaan melkein jouluun asti slaavilaisia. Minulta on tulossa KAKSI kirjaa Romanoveista;-)

    Miten ihastuttavaa, että villiinnyt ja heittäydyt, niin pitää elää: Täysillä!

    VastaaPoista
  22. Leena, on se, Živago nimittäin! :D Kerkesin tuossa illalla jo tehdä varauksen kirjastosta, piti tehdä kaukovaraus kun Živagot ovat näköjään Tampereen kirjastoissa niin vähissä... Miksei tästä klassikosta ole uutta painosta, kuten Anna Kareninastakin on?

    Ja voi mitä kirjoitat! Oih! <3 Troikassa ollaan, nyt mennään eikä meinata! Jään odottelemaan Romanoveja, intohimolla!

    <3

    VastaaPoista
  23. Sara, arvaa olenko ruikuttanut kustantajia ottamaan klassikoista uusintapainoksia.

    Itseltäni puuttuu kirja, joka on ehkä yksi vaikuttavimmista lukemistani ja se on Aksel Sandemosen Kadonnut on vain unta. Sandemosen Pakolainen ylittää jälkensä on otettu uusintapainos, ehkä koska se sisältää kuuluisan Janten lain yms. Ilman Aila Meriluotoa en tietäisi Sandemosesta mitään. Odotan myös Virginia Woolfin Mrs. Dallowaystta sidottua painosta.

    Onnenksi sinulla on nyt Živago!

    Motto: Kaikki intohimolla!

    VastaaPoista
  24. Leena,

    olen laittanut vihdoinkin kaikki kansikuvat yhteen kirjoitukseen. Huomaan jälleen, että kustantajan laittama kansi on muuttanut Matin tekemän palmuhuoneen kuvan sinivihreäksi. Alkuperäinen kuva on vihreämpi. Voin ottaa siitä kuvam jos haluat - kuva on seinällä kehyksissä, jotka on helppo irroittaa. Miten haluat.

    VastaaPoista
  25. Anna,

    minäkin voin tätä puffata heti sopivassa ajassa/tilassa, mutta laitan nyt sinun linkkisi heti Saralle Saran tyttökirjat -blogiin. Löydät hänet palkistani oikealta.

    Sininen on joskus ja punainen usein vaikea väri kansissa, olen huomannut. Karmeinta oli kun eräs soma sinikantinen sisustuskirjan kansi muuttui MINULLA punaiseksi.


    Katsotaan mitä sara sanoo, hänellä on myös tyttökirjamyyntiä!

    Palataan!

    Leena

    VastaaPoista
  26. PS. Anna, ei se sininen niin huono ole. Monet ovat siniseen hulluina Hieman se kadottaa salaperäisyyttään, mutta...Se sininen kuva on kopiosuojattu, en saanut siitä kopiota, mutta voin käyttää sitä Pietarin kantta ja mainita villikyyhkyset...

    VastaaPoista
  27. Leena,

    Nyt pitäisi kaikkien Aurora-kirjojen kansien olla vapaasti käytettävissä. Kiitos vieläkin neuvostasi.

    Tulee lähetettyä kaikki kuvat Flickrin kautta, sillä ne eivät vie silloin paljon tilaa. Varsinkin Blogisiskoni on paisunut suureksi. Siksi jaan aineistoa eri blogeihin.

    Kuten olet varmaankin jo huomannut Aurora-kirjat ovat loppuunmyytyjä, mutta kirjastoissa niitä on ja joissakin nettikaupoissa. Alkavat vähentyä sieltäkin.

    VastaaPoista
  28. Anna,

    ole hyvä vain.

    Yrtiän nyt kohta sitä villikyyhkysjuttua sitten...

    Jos tulee kovasti kysyntää, voisivat ottaa uusintapainoksia. Aina tulee uusia lukijasukupolvia. Toki hyvä, että kirjastoja käytetään ja että lapset oppivat niitä myös käyttämään. Minä asuin erään pienen merenrantakylän kirjastossa. Ei semmoista määrää kirjoja olisi minulle voitu ostaa, mitä luin.

    Kiitos sinulle vaivannäöstä.

    Leena

    VastaaPoista