maanantai 12. syyskuuta 2011

MAAILMAN PARHAAT KASVISRUOAT

Oaxacalainen keittiö on osa kaupunginimagoa ja näkyvästi esillä ravintoloissa. Yleisiä ovat venyvä mozzarellatyyyppinen oaxaqueño-juusto ja täyteläinen, mausteinen ja yrttinen suklaakastike mole. Vähemmän yleisiä ovat chapulinit eli paistetut heinäsirkat, jotka sipulilla, valkosipulilla ja tuoreella limetillä höystettyinäkin näyttivät siltä, että maku vaatii totuttelua. Useimpia raaka-aineita, esimerkiksi heinäsirkkoja ja raakasuklaata, on röykkiöittäin esillä Mercado de Abastos –torilla. Tyypilliseen meksikolaiseen tapaan tori on kojujen ja puotien muodostama värikäs sokkelo, joka on tulvillaan silmää, nenää ja vatsaa houkuttelevia herkkuja (ja välillä kauhujakin).

Eilen illalla hyvin myöhään, kun vihdoin pääsin kirjojen äärelle, oli ensin tarkoitus vähän vilkaista ruokakirjaa, joka kertoo maailman parhaista kasvisruoista, ja sitten lähteä Kleopatran Egyptiin, mutta en päässyt Aleksandriaan, sillä Chris ja Carolyn Caldicottin teos Maailman parhaat kasvisruoat (World Food Café, Tammi 2011, suomennos Riitta Bergroth) veikin minua lujaa niin eksoottisiin maihin, matkaelämyksiin ja ruokaseikkaluihin, että vielä aamuyön tunteinakin minua huimasi kuin olisin nauttinut liikaa ruokaa, jossa tuoretta inkivääriä, valkosipulia ja chiliä, sillä sain hallusinaatioita elämäni ruokamatkasta, jossa mikään ei ollut ennalta-arvattavaa:

Marrakkechissa ystävällinen emäntämme, joka tiesi meidät kasvissyöjäksi tarjoili ihastuttavia, höyryävän kuumia täytettyjä briouat-pasteijoita. Carolyn kysyi, mitä täyte oli, ja käsitti sen olevan briejuustoa. Hyvin uskottavaa, sillä maku oli maitoinen ja paikan omistaja ranskalainen. Illan edetessä aloimme oikenin ahmia herkullisia pasteijoita. Aamulla olo oli aika huono, mutta luulimme sen johtuvan vain liiasta ahmimisesta liian myöhään. Aamiaisella kuitenkin kehuimme kokille pasteijoita ylitsevuotavasti, jolloin saimme kuulla täytteenä olleen soseutettuja aivoja. Tässä vaiheessa minä ryntäsin syleilemään vessanpyttyä, jonne sitten Chris ja Carolyn saapuivat vakuuttamaan, että 'heidän tulevassa kirjassaan kaikki ruokalajit ovat aivottomia ja herkullisia.'

Badian autiomaassa elimme kasvissyöjän painajaista, mutta en kestä palata siihen enää. Beduiinit olivat kuitenkin ylen vieraanvaraisia ja saapuminen Petraan ratsastaen oli matkan huippukohtia. Mutta ylhäältä tullaan alas ja niinpä Intiassa kaikki oli toisin, sillä saapuessamme iltamyöhällä Delhiin puristuimme valtavaan väenpaljouteen, papit lukivat rukouksia ja soittivat kelloja ja ilman täytti voimakas suitsukkeen sekä palavan lihan haju: Nuotiot olivat ruumisrovioita – olimme tulleet Manikamikaan, vainajien polttopaikalle.

Seuraavana aamuna anoin jo paluuta Lontooseen, mutta Carolyn puhui minut ympäri ja niinpä jatkoimme matkaamme läntiseen Intiaan vain joutuaksemme kahdeksi viikoksi intialaiseen vankilaan mitättömän rikkeen takia. Osan aikaa olimme täyteen ahdetussa sellissä käsi- ja jalkaraudoissa. Tässä vaiheessa minä aloin kaivata suomalaisia uusia perunoita ja graavia siikaa sekä ihan yksitoikkoista elämää. En pysty tässä kertomaan, mitä kaikkea saimme kokea, mutta kirjasta löytyy kuvaus eräästä junamatkasta ja aavikkotuomiosta…Sri Lankassa taas oli huiman kaunista, mutta minä osasin jo varautua kauneuden petollisuuteen ja niinpä siinä kävi sitten niin, että…


Nyt takuulla ymmärrätte, miksi meni yli puolen yön! Siis kirja on ruokakirja ja täynnä hurmaavia reseptejä, mutta ensihuomion vievät kokemukset, joita saimme reseptien hakumatkalla Lähi-idässä, Afrikassa, Intiassa, Nepalissa ja Sri Lankassa sekä Kaakkois-Aasiassa, Kiinassa ja Latinalaisessa Amerikassa. Teos on täynnä järkyttävän upeita, Crishin ottamia matkakuvia, niin upeita, että näitä ei näe edes matkakirjoissa. Herkulliset ruokakuvat on ottanut James Merrell. Ei ole mikään ihme, että Chris ja Carolyn Caldicottilla on oma ravintola Lontoon Covent Gardenissa. Tämän kirjan jälkeen päätin matkan kauhuista huolimatta vierailla World Food Caféssa, jossa omistajapari on syystä minimoinut chilin määrän annoksissa. Sitä toki saa pyydettäessä lisää, mutta ei ole kovin miellyttävää, jos käy kuten ystävälleni chiliä syötyään: häneltä paloi peräsuolen lisäksi sen jatkumo eli…ja tie vei sairaalaan.

Mietin pää kuumana, minkä ruokalajin täältä teille tarjoilisin runsauden pulan ääreltä ja päädyin melkeinpä yksinkertaisimpaan eli Rapeaan hapanimelään salaattiin, joka tulee Laosista:

4-6 annosta

1/3 pienestä kerästä kiinankaalia, ohuiksi suikaleiksi leikattuna
nippu vesikrassia
iso kourallinen pinaatinlehtiä, suikaloituna, tai baby-pinaattia
200 g pavunituja
85 g litteitä sokeriherneitä, pitkittäin suikaloituna
4 kevätsipulia
85 g kuorittuja maapähkinöitä, paahdettuna ja rouhittuna
pieni kourallinen tuoretta minttua
pieni kourallinen tuoretta basilikaa

kastke:

2 rkl öljyä
3 valkosipulinkynttä viipaloituna
2 rkl limettimehua
2 rkl  vaaleaa soijakastiketta
1 vajaa rkl fariinisokeria tai hunajaa
2 punaista chilipaprikaa, ohuiksi suikaleiksi leikattuna

Yhdistä kulhossa kiinankaali, vesikrassi, pinaatti, pavunidut ja herneet.

Valmista kastike: kuumenna öljy paksupohjaisessa kasarissa ja ruskista valkosipuli rapeaksi. Nosta kasari liedeltä ja lisää limettimehu, soijakastike, fariinisokeri tai hunaja ja chili. Sekoita ainekset hyvin keskenään. Valuta hiukan jäähtynyt seos salaatin päälle.

Ripottele pinnalle kevätsipuli, maapähkinät ja tuoreet yrtit.


Tässä ikimuistoinen ruokakirja seikkailunhaluiselle kokeilijalle. Lahjaksi tai omaksi. Vaikka ruoat ovat kasvisruokia Chris ja Carolyn kertovat aina, jos maassa, josta ruokalaji tulee, siihen lisätään kalaa tai äyriäisiä. Ja melkein jokaisen ohjeen kohdalla on upean kuvan lisäksi tietoisku, jossa kerrotaan joku jännittävä reseptiin liittyvä nyanssi. Ja huomatkaa kirjan kansi! Lupaan, että tämän kannen otan mukaan Vuoden  2011 Kaunein Kirjan Kansi –kisaan.

Huomasin juuri, että olen antanut seikkailun viedä ja siksi mainitsen nyt muutaman ruokalajin, joita kirjan runsaudesta löytyy: Tagine Marrakechin tapaan, Ful Medames, Falafel, Imaamin munakoiso, Bataattia maapähkinäkastikkeessa, Carri-kookoscurry, Kalkuttalainen munakoiso, Vihreä Kasvis-Mallung, Mekongilainen munakoisowokki, Balilainen Gadd Gado, Karibialaiset kasvikset kookoskastikkeessa…Siis Maailman parhaat kasvisruoat on ruokakirja, jonka höysteenä on uskomaton seikkailu!

Loppu hyvin kaikki hyvin, mutta sitä harmittelen, että olen niin yllytyshullu. Ihan matkan loppumetreillä eli siis kun olin selvinnyt niistä aivoista, vankilan kahleista ja monesta, monesta muusta, mistä saatte lukea kirjasta, minä suostuin lähtemään vielä Brunein trooppiseen sademetsään, jossa kehuttiin olevan upea suojelualue. Yritin kysyä, miten tämä liittyy ruokakirjan tekoon, mutta etenkin Chris oli niin ’täpinöissään’, että mikään ei auttanut. Siinä sitten aamuisin heräiltiin gibbonien konserttiin, vedettiin päälle märkiä vaatteita ja poimittiin iilimatoja alushousuista…Onneksi onnistuin levitoimaan itseni Tamil Nadun Mudumalain villieläinpuistoon aamu-usvassa vaeltavien norsujen keskelle.


I just love World Food Café♥

17 kommenttia:

  1. Ihanaa, että annoit kirjasta maistiaisia paitsi omalla tekstilläsi, myös ruokaohjeiden muodossa. Etenkin tuo Rapea hapanimelä salaatti kuulostaa herkulliselta.

    Enkä voi kuin ihailla sitä, kuinka kauniita ruokakirjoja julkaistaankaan!

    VastaaPoista
  2. Katja, tämä kirja on huippu, jota en voi olla jakamatta muille. Ole hyvä ja kiitos. Erinomainen lahjavinkki seikkailunhaluiselle kulinaristille!

    Olen perso kauneudelle...tämä taisi nyt jäädä omaan hyllyyn. Joskus en pysty olemaan niin antelias kuin haluaisin olla;-)

    VastaaPoista
  3. Kansi on suorastaan syötävä :) Kivaa kun joku tekee erilaisen kasvisruokakirjan, tästä voisi saada inspiraatiota varsinkin jos siitä löytyy helppoja, yksinkertaisia ohjeita. Kivaa kun on mainittu mitä voi lisätä, usein kala,äyriäiset tai vaikka kana näitä herkkuja täydentää.

    VastaaPoista
  4. Anne, tässähän on minun lattia ja kun tummanruske apöytä ja tuolit vanhenevat, niille ei tietenkään tehdä mitään 'restaurointia'...

    Ohjeet eivät ole ollenkaan vaikeita ja ne tarveaineet, joita ei mahdollisesti löydä lähikaupasta voi yleensä korvata muulla tai minun mielestäni, ehkä jopa jättää pois. Tietenkin pidin erityisesti wokeista, uunissa haudutetuista sekä salaateista ja munakoisoruoista. Kalan ja äyriäisten lisäkiksi muistan ainakin kanan mainitun.

    Laitankin nyt tämän kirjan rautaiseen kirjatelineeseeni seisomaan syksyn iloksi...

    VastaaPoista
  5. Ihana! Täytyy saada omaan hyllyyn. Mahtavinta on jos löytyy ruokakirja höystettynä mahtavilla kuvilla. Ja tämä epäilemättä tarjoaa myös sitä. Kiitoksia vinkistä :)

    VastaaPoista
  6. Outi, no tämä on. Kirja seisoo nyt rautaisessa, ruostuneessa kirjatelineessä ja on asetettu niin, että näen sen.

    Tosiaankin, vain kirjan ruokakuvat eivät ole huippua, vaan myös kuvat niistä maista, joista kirjan tekijät ovat reseptinsä löytäneet. Olin todellakin yllättynyt.

    Ole hyvä!

    VastaaPoista
  7. Vau, tämäpä vaikuttaa hurjalta ja hurjan kiinnostavalta! Voi olla että pitää hankkia omaan hyllyyn kesympien kasviskeittokirjojen seuraksi.

    VastaaPoista
  8. Jum-Jum, ehdottomasti ja täysillä suosittelen.

    Juu, kesy tämä ei ole;-) (ehkä siksi juuri jääkin minulle)

    VastaaPoista
  9. Minulla on monta kasvisruokakirjaa,mutta tämä kuulostaa hurmaavan erilaiselta.Jo kansikuva on houkutteleva.Resepti kuulostaa hyvältä! Heinäsirkkoja en ole vielä maistanut,mutta ovat kuulemma herkullisia suklaalla kuorutettuna...

    VastaaPoista
  10. Hieno ruokamatka kirjan myötä. Tätä on pakko päästä selaamaan. Kiitos hienosta esittelystä Leena ♥

    VastaaPoista
  11. Jael, kun luin tätä kirjaa, alkoivat minulle aueta myös sinun keittiösi salat. Ne lukuisat tahnat ja kaikki sanat, jotka sinulle ovat tuttuja, minulle ei. Tämä on ensimmäinen kasvisruokakirja, joka jää keittokirjakokoelmaani. Onkohan tämä jonkun uuden alku...Niin heinäsirkat suklaalla: varmaan herkullisia. Lumimies rakastaa etanoita. Miksiköhän hänelle eivät kelpaa lehtokotilomme ja ukkoetananmme, vaikka lupaan marinoida ne valkosipuli- ja öljysekoituksessa. Yritän seuraavaksi suklaata;-)

    Kannen voisi joku taitava maalata. Ilmman noita tekstejä. Tiedän jo nyt, minkä taulun kanssa se sopisi samalle seinälle...You too!

    Tässä Jael kirja, joka huimaisi jopa sinua! Palaan tähän kirjaan kanssasi vielä myöhemmin...ajalla.

    VastaaPoista
  12. Kylläpä ohjeet kuulostavat ihanilta ja kuvat näyttävät rouhean kauniilta! Kirjoitit taas innostuneesti, kiitos! Minä olen aina niin iloinen, kun kasvissyönnin sanoma etenee tavalla tai toisella. :)

    VastaaPoista
  13. Totta ihan sun lattia, ja antaa kalusteiden kulua ja elämän näkyä. Roso on kaunista. Voin kuvitella kirjan telineeseen keittiöösi, niin syksyä.Se tuoksuu ja tuntuu jo.Tuuli on kääntynyt kylmäksi ja vettä sataa.Odotan jo ensimmäistä pakkasaamua :)

    VastaaPoista
  14. Karoliina, käyppä jossain kurkkimassa tämän kirjan kuvia, siis myös niitä ns. matkakuvia. Yllätyt!

    Ja kiitos! Tästä kirjasta ei voi muuta kuin innostua.

    VastaaPoista
  15. Anne, onhan tämä kirja ihan sinunkin värejäsi. Ja mitä kalusteisiin tulee, osaamme molemmat arvostaa kulunutta.

    Minä yritän tuoda kylmää mukanani lauantaina, vaikka lumi onkin hellää ja lämmintä, mutta voinhan olla välillä syystuuli.

    VastaaPoista
  16. Hieno kirja varmaan. Heinäsirkoista en välitä, vaikka latinan opettajani aikanaan ylisti grillattuja heinäsirkkoja kovasti.

    VastaaPoista
  17. Allu, eivät kirjan tekijätkään niitä syöneet;-) Otin sen kuriositeettina. Tosin Jael kieräyttäisi niitä suklaassa...;-) Mahtaisko syödä.

    Kun tein tätä arvostelua, nautin mielettömästi ja arvaappas ketä ajattelin: sinua ja Jaelia!

    Viime yönä näin enneunen, että tämä kirja, siis sama kirja, mutta ei minun ikioma, tulee luoksesi lahjapaperiin käärittynä joulukuun tiettynä päivänä...

    VastaaPoista