maanantai 28. syyskuuta 2009

TOMMY TABERMANN ja minä kans'

Tommy Tabermann on niin tuottelias runoilija/kirjailija, että vaikka tarkoitus oli, en pysty luettelemaan hänen teoksiaan. Jotain käsitystä määrästä saa, kun käyttää lukua 80…,mutta minusta numerot ovat kuitenkin vain numeroita ja tärkeintä on henkilö itse, tässä tapauksessa henkilö, joka hyvin epäsuomalaiseen tapaan runoilee naisia ja miehiä rakastamaan ja rakastelemaan. Hän on kuin muinaiset arabirunoilijat, jotka riisuivat naisen hunnut sanoillaan tai kuin Pablo Neruda, jolle minä palan aina vain.

Sytyn myös Tabermannille, sillä hänen Verensokeristaan (Gummerus 2008) löysin elämäni mottorunon, joka on nyt kirjoitettu rakkaimman tauluni taakse. Taulussa pieni lokinpoikanen juoksee meren rantaviivaa ja toinen jalka on ylhäällä ja jalan kuvio näkyy vielä heikosti hiekassa, mutta meri pyyhkii sitä jo pois…Runo Road Map ja lokinpoikanen antavat minulle voimaa ja vahvuutta selvitä mistä vain. Siitä suuri kiitos Runoilijalle ja Valokuvaajalle!

Verensokerin jälkeen Tabermannilta ilmestyi kaivattu Eroottiset runot (Gummerus 2009). Näitä kirjoja ostin Jyväskylän kirjamessuilta kolme, sillä parille ystävällekin piti viedä, ja miten outoa, että me kaikki kolme kirjallista naista halusimme omistuskirjoitukseen jotain villihanhista…

En koskaan unohda hetkeä kun ojensin kirjat Tommylle viiniesittelyn puolella ja hän istui niitä kirjoittamaan tuolille, joka jostain löytyi ja minä olin maassa polvillani ojennellen hänelle kirjoja…molemmilla valkoviinilasi jossakin…Kun nousin maasta ojensin kirjat miehelleni ja yhtäkkiä olin Tabermannin valloittavassa halauksessa, jossa oli aitoa otetta ja sain poskilleni kunnon suukot, ei mitään ranskalaista ilmaan suutelua, vaan kosteat huulet…Mieheni nauraa vieläkin, että nähtiinpä sekin päivä, kun minulta, vilkkaalta karjalaiselta ei vähään aikaan lohjennut mitään ja ilmeeni oli kuulemma kerrankin sen näköinen, että nyt joku muu vie…;-)


Tommy Tabermann on todellakin valloittava, leikkisä ja helposti lähestyttävä ja vaarallisen hyvin hän tuntee naisen sielunelämän. Siis kaksi minulle tärkeää runoa tulee nyt tietoon, mutta kolmatta en paljasta, koska se kertoisi minusta enemmän kuin haluan kenenkään tietävän.

Tommy Tabermann on nyt sairastunut vakavasti ja hän suree jossakin iltapäivälehdessä, kuinka hänestä tuntuu, että hänet jätettiin yksin sairauden tultua julkisuuteen.

- On hiljaisia päiviä. Se tuntuu erittäin oudolta. Normaalisti on puhelin soinut jatkuvasti, kun tutut ja puolitutut ovat soittaneet. Miten tätä nyt kuvailisi. Kuin unohtunut hauta, joka saa ruohoittua. Se on minusta aika outoa, eläviähän tässä ollaan silti.

Tommy, minäkin koin syövän, melanooman ja sen jälkeen oli todella hiljaista. Kukaan ei uskaltanut lähestyä. Aivan kuin syöpä olisi tarttuva tauti. Olin jopa loukkaantunut. Myöhemmin olen tajunnut, että kukaan ei tiennyt, mitä olisi sanonut 30 –vuotiaalle nuorelle naiselle siinä tilanteessa, sillä jos jollain on sairaus, joka alkaa s-kirjaimella, siitä ei voi puhua, puhumatta tai edes jotenkin käsittelemättä kuolemaa. Ja kuka sitä nyt haluaisi sairaalle tehdä: puhua kuolemasta!

Seuraava postaus on sitten minulta sinulle, Tommy! Ojennan sinulle Voimarunoni ja Voimatauluni, että voimme vielä tavata säihkyvin silmin…

To Tommy with Love from Leena

Ja olen aivan varma, että selviät, sillä ihmeitä tapahtuu, minäkin olen kokenut niitä monta, monta…ja sinä olet löytänyt maailman parhaimman lääkkeen jo kauan sitten, lääkkeen, jonka liika-annostukseen ei voi kuolla, mutta sen puutteesta voi nääntyä liian varhain: olet löytänyt Rakkauden!

♥:lla Leena Lumi

8 kommenttia:

  1. Tommylle täältä minultakin halauksia ja ajatuksia. Hänen pitää tietää, että ihmiset ja läheiset ajattelevat häntä, mutta se yhteydenotto voi olla vaikeaa.. Mutta silti hän on kaikkien läheistensä ajatuksissa koko ajan.

    VastaaPoista
  2. Syövästä voi puhua - ja puhutaan.

    Meillä ainakin.

    VastaaPoista
  3. Sooloilija, olen aivan saletti,että Tommy on koko Suomen kansan sydämissä ja ajatuksissa.

    Hannele, toiset puhuvat hyvin avoimesti, onhan Evekin vienyt oman vakavan sairautensa, joka on myös syöpä, omille kotisivilleen. Siellä hän kertoo kaiken ja tällä viikolla alkavat uudet,rankat hoidot, mutta niin vaan Eve täällä säteili meidän aurinkona. Me oleme Even kanssa puhuneet ihan kaikesta: siitä minun hoitotahdosta, jonka julkaisin blogissani, kuolemasta, ihmeestä, tuskista, siitä, miten asiat muuttuvat ihan toisiksi, kun niitä katsoo vakavan sairauden ääreltä...

    VastaaPoista
  4. Ihanaa kun jaat lämpimiä ajatuksia Tommylle,joka toivottavasti paranee..

    VastaaPoista
  5. Hyvä.

    kaikesta puhun äitini
    ja tyttäreni kanssa
    ja ystävättärieni kanssa

    Tietysti miehenikin

    VastaaPoista
  6. Jael, uskon ihmeisiin! Eve paranee, Tommy paranee, sillä paranihan iäkäs äitinikin, vaikka lääkärit muuta sanoivat. Tomorrow comes!

    Hannele, puhuminen auttaa aina ja parhaiten sen taidon hallitsevat naiset. Ehkä siksi heillä jotkut asiat helpompia.

    Minä olen opettanut hämäläisen mieheni puhumaan.

    VastaaPoista
  7. Puhuminen on puhdistavaa. Lukeudun Tommyn ihailijoihin ja ystäväni näki ison vaivan saadakseen omistuskirjoituksen hänen runokirjaansa. Nyt ne Even kirjan kanssa ovat yöpöytäni vakiokalustoa joihin aina mielentilasta riippuen palaan.

    VastaaPoista
  8. Eve ja Tommy...niinpä...MOLEMMILLE NYT VOIMIA JAKSAA SELVITYÄ RANKASTA SAIRAUDESTA!

    Anne, oli hyvä, että kirjoja oli niin paljon, sain viettää Tommyn kanssa aikaa kauemmin;-) Hän on ihanasti VALLATON ja VALLOITTAVA.

    VastaaPoista